Blinnikan sukuseuran kokous pidettiin Tampereella 12.08.2012 Scandic Tampere City-hotellissa

 

Suistamolta lähtöisin olevan Blinnikan sukuseuran viitisenkymmentä jäsentä kokoontui joka toinen vuosi pidettävään sukutapaamiseen Tampereella 12.8. Kymmenen vuotta seuraa johtaneen, eroa pyytäneen Tuula Hakamiehen tilalle valittiin uudeksi puheenjohtajaksi kaksivuotiskaudeksi ulkoasiainneuvos Päivi Blinnikka.

Virallisten kokousasioiden ohella oli tilaisuudessa runsaasti muuta ohjelmaa. Leevi Blinnikka kertoi ja esitti kuviaan käynnistään Suistamon Jalovaarassa, jota pidetään kaksisataavuotiaan suvun kotiseutuna. Äskettäin 90 vuotta täyttänyt Johannes Blinnikka puolestaan muisteli monia sukuun liittyviä jo historiallisiksi muuttuneita tapahtumia. Keskustelua herätti myös suvun globalisoituminen ennen kuin termiäkään oli otettu käyttöön. Suvun jäseniä on muuttanut asumaan tai töihin noin kymmeneen maahan mm. Australiaan, Espanjaan ja Amerikkaan.

Uusiutunut sukuseuran hallitus sai seuraavan kokoonpanon: puheenjohtaja Päivi Blinnikka, Aulis, Eeva ja Kyösti Blinnikka, Tuula Hakamies, Pirkko Kortelainen, Anni O´Hanlon, Ilpo Meskanen ja Johannes Sidoroff. Toiminnan tarkastajiksi valittiin Maija Kunnas ja Aaro Kauppi.

Sukukokoukseen olivat lähettäneet tervehdyksensä Mirjam Guvenius, Leena-Maria Blinnikka ja Aulis Blinnikka.

Auliksen tervehdys:

Kelpo Blinnikat ja kymmenien muiden nimien taakse piiloutuneet sukulaiset.

Onnitteluni 200-vuotiaalle suvulle, jonka sukuseura perustettiin 1988. Siitäkin  on kulunut aikaa  yhden sukupolven verran.

Vuosina 1808-1810 käyty Suomen sota siirsi maamme Ruotsista Venäjän suuriruhtinaskunnaksi 1812 ja yhdisti ns. vanhan Suomen, johon Suistamokin kuului, muun Suomen yhteyteen. Samoihin aikoihin ilmaantui Suistamon kirjoihin sukumme jäsen, joka siirtyi pian Jalovaaraan. Kylästä muodostui sitten koko suvun lähtöpiste. Voimme siis viettää suistamolaisen sukumme kaksisataavuotispäivää..

1800-luvun alkupuoli oli köyhää aikaa. Loppupuolella voitiin ruveta osteleman kruunun maita perintötiloiksi ja suvun varallisuus alkoi kasvaa. Suolaa ja muita tärkeitä tuotteita ruvettiin hankkimaan naapurienkin tarpeisiin ja kauppoja perustettiin. Elämä vilkastui.

1900-luvun alku enteili hyvää kehitystä. Sen katkaisi Neuvostoliiton hyökkäys ja kotiseutumme anastus. Suku hajaantui kymmenille paikkakunnille v. 1940. Jatkosota lisäsi suvun hajoamista.

Yritteliäät sukumme jäsenet pystyivät kuitenkin rakentamaan elämänsä uudelleen yllättävän lyhyessä ajassa, Taas toimi Blinnikan kauppoja, maatiloja ja monenlaisia pikku yrityksiä. Painomustekin alkoi kiinnostaa. Yliopistojemme kirjastojen yhteisluettelosta Linda löytyy 112 kirjaa tai muuta julkaisua, joinen tekijänä tai toimittajana on 13 eri Blinnikkaa.  Ja lisää on muilla sukunimillla,  En tehne suurta syntiä jos kehun tässä tyttärentyttäreni Myry Voipion  Ylipainoista yksisarvista. Se ilmestyi toissa jouluksi.

Yhä useampi meistä on katsellut myös muita maita ja muuttanut.Vain entinen kotiseutu näyttää pysyvän kieltoalueena.

Suvun globalisoituminen alkoi kaikessa hiljaisuudessa. Tänään se on aika pitkällä. Sukulaisiamme asuu tai työskentellee noin kymmmenessä maassa.  Meitä ei Kataisen kannata kehottaa globalisoitumaan, olemme  sen jo tehneet. Matkan varrella on tietysti sattunut monenlaista. Olemme osallistuneet Espanjan rakennuskuplaan ja matkustelleet paljon. Tokion lentoaseman vessan seinäkirjoituksenakin on nähty sukumme nimi.

Suistamolla puhuimme sekaisin Vienan karjalaa, jota myös Etelä-Karjalaksi sanotaan, ja koulun opettamaa pakkosuomea. Nyt on karjala unohtunut. Tilalle on tullut englanti. Ja jos suku kootaan yhteen. löytyy monen monen kielen taitajia. Ei meitä myydä.

Näinhän tämä on mennyt ja menee. Menestystä suvulle ja seuralle.

Aulis