Suistamolta l?ht?isin olevan Blinnikan sukuseuran viitisenkymment? j?sent? kokoontui joka toinen vuosi pidett?v??n sukutapaamiseen Tampereella 12.8. Kymmenen vuotta seuraa johtaneen, eroa pyyt?neen Tuula Hakamiehen tilalle valittiin uudeksi puheenjohtajaksi kaksivuotiskaudeksi ulkoasiainneuvos P?ivi Blinnikka.
Virallisten kokousasioiden ohella oli tilaisuudessa runsaasti muuta ohjelmaa. Leevi Blinnikka kertoi ja esitti kuviaan k?ynnist??n Suistamon Jalovaarassa, jota pidet??n kaksisataavuotiaan suvun kotiseutuna. ?skett?in 90 vuotta t?ytt?nyt Johannes Blinnikka puolestaan muisteli monia sukuun liittyvi? jo historiallisiksi muuttuneita tapahtumia. Keskustelua her?tti my?s suvun globalisoituminen ennen kuin termi?k??n oli otettu k?ytt??n. Suvun j?seni? on muuttanut asumaan tai t?ihin noin kymmeneen maahan mm. Australiaan, Espanjaan ja Amerikkaan.
Uusiutunut sukuseuran hallitus sai seuraavan kokoonpanon: puheenjohtaja P?ivi Blinnikka, Aulis, Eeva ja Ky?sti Blinnikka, Tuula Hakamies, Pirkko Kortelainen, Anni O?Hanlon, Ilpo Meskanen ja Johannes Sidoroff. Toiminnan tarkastajiksi valittiin Maija Kunnas ja Aaro Kauppi.
Sukukokoukseen olivat l?hett?neet tervehdyksens? Mirjam Guvenius, Leena-Maria Blinnikka ja Aulis Blinnikka.
Auliksen tervehdys:
Kelpo Blinnikat ja kymmenien muiden nimien taakse piiloutuneet sukulaiset.
Onnitteluni 200-vuotiaalle suvulle, jonka sukuseura perustettiin 1988. Siit?kin? on kulunut aikaa? yhden sukupolven verran.
Vuosina 1808-1810 k?yty Suomen sota siirsi maamme Ruotsista Ven?j?n suuriruhtinaskunnaksi 1812 ja yhdisti ns. vanhan Suomen, johon Suistamokin kuului, muun Suomen yhteyteen. Samoihin aikoihin ilmaantui Suistamon kirjoihin sukumme j?sen, joka siirtyi pian Jalovaaraan. Kyl?st? muodostui sitten koko suvun l?ht?piste. Voimme siis viett?? suistamolaisen sukumme kaksisataavuotisp?iv??..
1800-luvun alkupuoli oli k?yh?? aikaa. Loppupuolella voitiin ruveta osteleman kruunun maita perint?tiloiksi ja suvun varallisuus alkoi kasvaa. Suolaa ja muita t?rkeit? tuotteita ruvettiin hankkimaan naapurienkin tarpeisiin ja kauppoja perustettiin. El?m? vilkastui.
1900-luvun alku enteili hyv?? kehityst?. Sen katkaisi Neuvostoliiton hy?kk?ys ja kotiseutumme anastus. Suku hajaantui kymmenille paikkakunnille v. 1940. Jatkosota lis?si suvun hajoamista.
Yritteli??t sukumme j?senet pystyiv?t kuitenkin rakentamaan el?m?ns? uudelleen yll?tt?v?n lyhyess? ajassa, Taas toimi Blinnikan kauppoja, maatiloja ja monenlaisia pikku yrityksi?. Painomustekin alkoi kiinnostaa. Yliopistojemme kirjastojen yhteisluettelosta Linda l?ytyy 112 kirjaa tai muuta julkaisua, joinen tekij?n? tai toimittajana on 13 eri Blinnikkaa.? Ja lis?? on muilla sukunimillla,? En tehne suurta synti? jos kehun t?ss? tytt?rentytt?reni Myry Voipion? Ylipainoista yksisarvista. Se ilmestyi toissa jouluksi.
Yh? useampi meist? on katsellut my?s muita maita ja muuttanut.Vain entinen kotiseutu n?ytt?? pysyv?n kieltoalueena.
Suvun globalisoituminen alkoi kaikessa hiljaisuudessa. T?n??n se on aika pitk?ll?. Sukulaisiamme asuu tai ty?skentellee noin kymmmeness? maassa.? Meit? ei Kataisen kannata kehottaa globalisoitumaan, olemme ?sen jo tehneet. Matkan varrella on tietysti sattunut monenlaista. Olemme osallistuneet Espanjan rakennuskuplaan ja matkustelleet paljon. Tokion lentoaseman vessan sein?kirjoituksenakin on n?hty sukumme nimi.
Suistamolla puhuimme sekaisin Vienan karjalaa, jota my?s Etel?-Karjalaksi sanotaan, ja koulun opettamaa pakkosuomea. Nyt on karjala unohtunut. Tilalle on tullut englanti. Ja jos suku kootaan yhteen. l?ytyy monen monen kielen taitajia. Ei meit? myyd?.
N?inh?n t?m? on mennyt ja menee. Menestyst? suvulle ja seuralle.
Aulis
