Vuoden 2000 sukukokous pidettiin Hyvärilän matkailukeskuksessa Nurmeksessa 15. – 16.7.2000.

Nuori Karjala 8/2000

BLINNIKAN SUKUSEURA
KOKOONTUI NURMEKSESSA
15. – 16.7.2000

  

Suistamolaisperäisen Blinnikan sukuseuran seitsemäs kokous pidettiin heinäkuun puolessa Hyvärilän matkailukeskuksessa Nurmeksessa. Läsnä oli yli 90 suvun jäsentä, kaukaisimmat Erkki Blinnikan pojat Ari ja Jarmo perheineen Australiasta asti. Sipoossa Kirsti Timosen merkkipäivän yhteydessä 1988 perustetun seuran kokouksia on pidetty kaksivuotiskausittain sellaisilla paikkakunnilla joille, suvun jäseniä sijoittui sodan jälkeen eli lisalmessa, Kiuruvedellä, Pietarsaaressa, Jyväskylässä ja Turussa. Nyt oli vuorossa Nurmes, johon Teuvo Blinnikan ja Kauko Jänösen perheet aikanaan sijoittuivat. Kaksipäiväisen kokouksen järjestelyt hoiti onnistuneesti Teuvon tytär Marja Kaskinen. 
Lauantai-ilta 15.7. kului rattoisasti suvun jäsenten keskinäisen keskustelun, saunomisen, makkaranpaistamisen parissa, Juhani Blinnikan ja Maija Kaskisen paistaessa muurinpohjalettuja. Sunnuntai aloitettiin jumalanpalveluksella ortodoksisessa ja luterilaisessa kirkossa. Ortodoksikirkossa toimitti pyhän liturgian sukuun kuuluva isä Leevi Saatsi. Puolen päivän aikaan muisteltiin tuon ilmaisiin siirtyneitä suvun jäseniä Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä. Kukkalaitteen laskivat Aulis Blinnikka ja Marja Kaskinen, ja litanian toimitti Lieksan kirkkoherra Jari Jolkkonen. 
Varsinainen kokous pidettiin lounaan jälkeen Hyvärilässa. Virallisten vuosikokousasioiden yhteydessä käsiteltiin myös vireillä olevaa hanketta sukuvaakunan tai sukutunnuksen aikaansaamiseksi. Johannes Blinnikka oli laatinut tyylikkään ehdotuksen, jonka pohjalta suunnitelmaa kehitellään eteenpäin. 
Sukuseuran puheenjohtajaksi valittiin seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi Aulis Blinnikka ja muiksi “heimopäälliköiksi” Eeva Blinnikka, Juhani Blinnikka , Leena-Maria Blinnikka, Leevi Blinnikka, Tuula Hakamies, Pirkko Kortelainen ja Johannes Sidoroff.
Vuosikokousesitelmän piti Leevi Blinnikka, joka on tutkinut suvun lapsikasteita tapauksissa, joissa ortodoksisuvun jäsenet ovat menneet avioliittoon luterilaisten kanssa, kuten sodan jälkeen on yleisesti tapahtunut. Selvityksen mukaan vuosina 1945-69 syntyneiden lasten kirkkokunta määräytyi miltei poikkeuksetta luterilaisen enemmistökirkon mukaan. Menettelyä perusteltiin mm. lapsen edulla. Kirkkokunnan valinta muuttui sitten suvun keskuudessa täysin 1970-98. Suvun seka-avioliittojen 75:stä lapsesta kastettiin ortodoksiksi tällöin 49 eli 65 %. Tänä aikana ovat ortodoksit saaneet yleensäkin myönteistä huomiota julkisuudessa. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että mitä korkeampi koulutus ortodoksisella vanhemmalla on, sitä todennäköisemmin lapset kastetaan ortodoksiksi. Kun luterilaisen vanhemman koulutustaso kasvaa, on myös hän myönteisempi lapsensa kastamiselle ortodoksiksi. 
Tilaisuuden päätteeksi Johannes Sidoroff esitteli kahta Blinnikka suvusta tehtyä sukukirjaa sekä Suistamon perinneseuran julkaisuja, joista uusimmat ovat ” Suistamolaisten joulukuu 1939″ ja cd-romiksi laadittu Suistamon kirkonkirjojen suomennos viime vuosisadan ensimmäiseltä neljännekseltä. Syksyllä valmistunee 1800-luvun viimeistä neljännestä koskeva suomennos.