Tietoja

Blinnikan sukuseuran vaiheita
 
 Yhdistysten ja seurojen historiaa kirjoitettaessa joudutaan usein sen tosiasian eteen, että kukaan ei muista toiminnan alkuvaiheita. Pöytäkirjoja ei ole aluksi pidetty tai ne ovat hävinneet. Järjestön ideoijia ja syntysanojen lausujia ilmaantuu sen sijaan enemmän kuin tarpeeksi.
 
 Blinnikan sukuseuran osalta ei ole näitä ongelmia. Aloitteen seuran perustamiseksi teki Kirsti Timonen o.s. Blinnikka. Hän kutsui Sipoon Östersundomiin 50-vuotispäivänsä merkeissä 7.5.1988 maan puhelinluetteloista löytämänsä Blinnikat ja joukon muita sukulaisikseen tietämiä henkilöitä. Tarkoituksena oli nimenomaan sukuseuran perustaminen. Se myös toteutui.
 
 Timosille kokoontui viitisenkymmentä henkilöä. Käydyn keskustelun jälkeen päätettiin lähteä liikkeelle mahdollisimman pienillä muodollisuuksilla eli ilman jäsenmaksua, ilman tilinpitoa ja ilman muuta byrokratiaa kuin seuran puheenjohtajan ja hallituksen jäsenten nimeäminen huolehtimaan toiminnan jatkuvuudesta. Näin ei syntyisi jakoa jäsenmaksunsa maksaneisiin ja maksun unohtaneisiin jäseniin, vaan kaikki sukuun kuuluvat olisivat tervetulleita tilaisuuksiin silloin kun heille sopisi. Vapaamuotoisesti toimivan seuran virallista rekisteröintiä ei pidetty tarpeellisena, vaikka muuten sovittiinkin siitä, että toiminnassa noudatetaan yhdistyslainsäädännön periaatteita.
 
 Ongelmaksi koettiin ettei näin toimien saataisi aikaan varsinaista kiinteää jäsenluetteloa. Kokouskutsuja oli lähetettävä ensi sijassa niille, joita toiminnan odotettiin kiinnostavan tai jotka olivat jo osallistuneet johonkin tilaisuuteen. Kun kirjekutsuja on lähetetty 130-140 osoitteeseen ja kokouksista on kerrottu ennakkoon ja jälkikäteen useiden lehtien sukuseurapalstoilla, ovat todella kiinnostuneet olleet hyvin selvillä toiminnasta.
 
 Suku hajaantunut ympäri maan ja ulkomaille
 Laatokan Karjalaan kuuluneesta rajakarjalaisesta Suistamon pitäjästä lähtöisin olevan suvun jäsenet ovat hajaantuneet talvi- ja jatkosotaa seuranneen kotiseudun pakkoluovutuksen johdosta eri puolille kanta-Suomea ja useisiin muihin maihin. Sukuseuran toiminnan alkuunpääsyn helpottamiseksi päätettiin nimetä ainakin aluksi hallituksen jäsenet pääkaupunkiseudulta. Sinne on vähitellen kertynyt sukulaistihentymä, vaikka suistamolaiset siirrettiinkin jatkosodan jälkeen aluksi pääasiassa Kauhavalle ja sieltä edelleen Iisalmen-Kiuruveden seuduille. Perustavassa kokouksessa valittiin puheenjohtajaksi Aulis Blinnikka ja jäseniksi Juhani Blinnikka, Mirjan Guvenius ja Kirsti Timonen. Sopivana kokousvälinä pidettiin kahta vuotta. Tärkeäksi tehtäväksi luonnehdittiin sukuselvityksen tekeminen ja suvun vaiheiden kuvaaminen.
 
 Toinen sukutapaaminen järjestettiin Suistamon pitäjäjuhlien yhteydessä Iisalmen uudessa evakkokeskuksessa 1.7. 1990. Nyt toimi pääjärjestäjänä Ilmo Blinnikka. Osanottajalistaan kirjoitti nimensä 63 henkilöä. Kokouksessa nimettiin eri sukuhaaroista yhteyshenkilöt auttamaan uusien sukutietojen hankinnassa. Entisen hallituksen täydennykseksi valittiin Eeva Blinnikka ja Johannes Sidoroff.
 
 Neuvostoliitto oli avannut juuri hieman rajojaan, ja niinpä Kalevi Vuorinen oli päässyt vähän ennen kokousta käymään suvun kantakylässä Suistamon Jalovaarassa. Hänen kertomansa kuulumiset olivat mielenkiintoisia mutta samalla murheellisia. Kylän rakennukset oli purettu, pellot vesottuneet ja hautakivet nurin, mutta kuitenkin paikallaan. Peltoja käytettiin kesällä naapurikylän sovhoosin karjan laitumena.
 
 Kun seuralla ei ollut omia varoja, koottiin sukukokouksen ateriasta vapaaehtoinen maksu, joka siirtyi tilaisuuden järjestäjien toivomuksesta lahjoituksena evakkokeskukselle.
 
 Sylvi Blinnikka kutsui vuoden 1992 kokouksen Kiuruvedelle 20.7. Silloin oli kulunut 10 vuotta hänen Anna-äitinsä kuolemasta, joten tilaisuus aloitettiin Matti Sidoroffin toimittamalla liturgiapalveluksella Kiuruveden ortodoksisessa kirkossa. Sen torniin on siirretty Suistamon ortodoksisen kirkon kelloja. Kun vielä Karjalaan jääneiden muistomerkille oli laskettu seppele, siirryttiin Salmijärven Annalaan runsaan tarjoilun ja muun ohjelman pariin. Johannes Blinnikka kertoi 70-vuotispäiväkäynnistään Suistamon Äimäjärvellä ja näytti diakuvia tuhotuilta synnyinpaikoiltaan. Kun Sylvi Blinnikka halusi pitää lähes 60-päisen sukulaisjoukon vieraanaan, sai Kiuruveden ortodoksinen kirkko sievoisen ruokarahalahjoituksen ikonien maalausta varten.
 
 Neljäs sukutapaaminen pidettiin 9.7. 1994 Pietarsaaressa. Tällä kertaa kutsujana ja suvun kestittäjänä oli Maria Ketola o.s. Hartikainen. Osanottajia oli ennätysmäärä eli seitsemisenkymmentä. Pietarsaaren tsasounassa Leo Iltolan pitämää jumalanpalvelusta seurasi varsinainen ohjelma viereisessä Ristikarin koulussa. Sukuseuran entistä hallitusta täydennettiin Tuula Hakamiehellä ja Pirkko Kortelaisella.Tilaisuudessa käsiteltiin lisäksi suvun historiaa ja tehtiin hallituksen suosittelema päätös sukulukemiston julkaisemisesta. Tällä kertaa siirtyi kerätty ruokaraha lyhentämättömänä sukulukemiston hyväksi. Kun nyt jouduttiin avaamaan seuralle tili, valittiin sitä hoitamaan Johannes Sidoroff ja tilintarkastajiksi Agne ja Lahja Vuorinen. Välttämätöntä lisärahoitusta kirjan painatusta varten päätettiin hankkia tarjoamalla ilmoitustilaa suvun yrittäjille ja julkaisemalla tukimaksun maksaneiden nimet luettelona kirjassa.
 
 Sukulukemisto julkaistiin 1995
 Varsinainen sukuselvitystyö oli Pietarsaaren kokouksen aikoihin vielä pahasti kesken. Sen sijaan suvun alkuperäiseen kotiseutuun, sotaan ja evakkomatkoihin liittyviä muistelmia tuntui olevan tarjolla. Niinpä sukukirjaan päätettiin laatia yleiskatsaus viiteen elossa olevaan sukuhaaraan ja keskittyä muuten suvun vaiheiden yleiskuvailuun. Yleiskatsaukselle saatiin hyvä pohja Filip Blinnikan vuonna 1946 Suistamon kreikkalaiskatoliselta seurakunnalta hankkimasta 18-sivuisesta papintodistuksesta. Se käsitteli hänen isänsä isän, talollinen Vasili Blinnikan oikeudenomistajia.
 
 Aulis ja Leevi Blinnikka panivat työhön vauhtia niin, että parisataasivuinen kirja “Karjalasta kanta-Suomeen. Blinnikan suvun vaiheita”, voitiin julkistaa ylimääräisessä sukutapaamisessa Iisalmen evakkokeskuksessa 11.6. 1995. Läsnä oli 79 suvun jäsentä. Kirja teki hyvin kauppansa. Kun sitä varten oli saatu myös ilmoituksia sekä tukimaksuja ja toimitus tapahtui talkootyönä, tapahtui sellainen ihme, että aikaisemmin pennitön seura voi maksaa välittömästi koko kirjapainolaskun. Kirjaa käsiteltiin useissa lehdissä positiiviseen sävyyn.
 
 Vuoden 1996 varsinaisen sukukokouksen järjesti Leevi Blinnikka Jyväskylän ortodoksisessa seurakuntakeskuksessa 4.8. Kirkosta radioidun ortodoksisen jumalanpalveluksen jälkeen, jossa sukukokoustakin muistettiin, jatkui ohjelma seurakuntasalin puolella virallisilla asioilla ja muulla ohjelmalla. Seuran hallitus, heimopäälliköt, säilyi ennallaan. Kokouksessa päätettiin ruveta valmistelemaan sukukirjan toista osaa, joka käsittäisi näihin päiviin saakka ulottuvat sukutiedot ja kuvia eri sukuhaaroista.
 
 Lahja Vuorinen kertoi Vuoristen bussimatkasta Jalovaaraan ja totesi kylän tyhjentyneen lopullisesti, kun sen peltoja ei käytetä enää kesäisin Leppäsyrjän sovhoosin laidunmaina. Petra Blinnikan yksinlaulun jälkeen kertoi Aulis Blinnikka maanomistusolojen kehityksestä Suistamolla. Alueen talonpojat pääsivät tilojensa todellisiksi omistajiksi vasta 1800-luvun loppupuolella. Nyt kolmantena vuotena peräkkäin pidettyyn tilaisuuteen osallistui kuutisenkymmentä suvun jäsentä.
 
 Sukukirjan toinen osan 1998
 Samalla kun Helsingissä ja Jyväskylässä tehtiin sukukirjan toista osaa “Karjalasta kanta-Suomeen. Tietoja ja kuvia Blinnikan suvusta”, valmisteli Leena-Maria Blinnikka seuran 10-vuotisjuhlakokousta ja sen ohjelmaa Turkuun 2.8.1998. Ohjelma alkoi liturgialla ja litanialla Pyhän Aleksandran kirkossa ja jatkui monipuolisena seurakuntasalin puolella. Osanottajia oli yli kuusikymmentä.
 
 Seuran hallitukseen valittiin kaksivuotiskaudeksi puheenjohtajaksi Aulis Blinnikka ja jäseniksi Eeva Blinnikka, Juhani Blinnikka, Leena-Maria Blinnikka, Leevi Blinnikka, Tuula Hakamies, Pirkko Kortelainen ja Johannes Sidoroff.
 
 Aulis ja Leevi Blinnikka esittelivät sukukirja kakkosen, joka saatiin samalla jakeluun. Muuhun ohjelmaan kuuluivat Johannes Blinnikan suistamolaisittain esittämä muistelma ja Mirjam Guveniuksen esittämä Tapani Lehtorannan kirjoittama sukuun liittyvä pakina. Lisäksi kuultiin Markus ja Mikko Sidoroffin musiikkiesityksiä. Juhani Blinnikka videoi tilaisuuden.
 
 Kymmenvuotistilaisuuden mittavat järjestelyt hoitanut Leena-Maria Blinnikka kutsui suvun illaksi kotiinsa Villa Urbanaan. Siellä jatkui monipuolinen tarjoilu ja juttu luisti.
 
 Marja Kaskinen o.s. Blinnikka järjesti vuoden 2000 sukukokouksen kaksipäiväisenä Hyvärilän matkailukeskukseen Nurmeksessa. Kokoukseen osallistui yli 80 suvun jäsentä, kaukaisimmat Australiasta asti.
 
 Lauantai-ilta kului rattoisasti suvun jäsenten rupattelun, saunomisen, uinnin, makkarankäristyksen ja muurinpohjalettujen paistamisen merkeissä. Sunnuntaina toimitti Nurmeksen ortodoksisessa kirkossa sukuun kuuluva isä Leevi Saatsi jumalanpalveluksen.
 
 Täälläkin laskettiin kukkalaite Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille. Seuran hallitus säilyi ennallaan seuraavaan sukukokoukseen saakka. Kokoukselle voitiin esitellä kaksi Johannes Blinnikan suunnittelemaa sukuvaakuna/tunnus -luonnosta. Hanke jäi edelleen valmisteltavaksi.
 
 Vuosikokousesitelmän piti Leevi Blinnikka. Hän oli tutkinut suvun lapsikasteita sellaisissa tapauksissa, joissa ortodoksisuvun jäsenet olivat menneet avioliittoon luterilaisen kanssa. Vuosina 1945-67 syntyneiden lasten kirkkokunta määräytyi miltei poikkeuksetta luterilaisen enemmistökirkon kukaan. Kirkkokunnan valinta muuttui suvun keskuudessa täysin 1970-98. Suvun seka-avioliittojen 75 lapsesta kastettiin tällöin ortodokseiksi 49 eli 65 %.
 
 Sukukokousten järjestämisestä on milteipä kilpailtu aina vuoteen 2000 saakka. Sen jälkeen ei halukkaita vapaaehtoisia ilmaantunut. Sukukokousten välillä säännöllisesti kokoontunut hallitus, heimopäälliköt, valitsi näin ollen Leevi Blinnikan ehdotuksesta vuoden 2002 kokouspaikaksi Heinäveden Valamon.