Teuvo Blinnikka?

Kollaalta yhteisen is?nmaan rajojen sis?lle.

Karjalainen, nyt Etel?-Pohjanmaalla asuva rintamamies Teuvo Blinnikka kuvailee “Vaasalle” kirjoittamassaan muistelmakirjoituksessaan vaikutelmiaan vuosi sitten tapahtuneesta joukkojemme per?ytt?misest? uudelle rajalle h?nen kotiseutunsa kautta.

?? H?m?rtyy maaliskuun 13 p?iv?n aamu 1940. Kiskomme irti teltan sein??n kiinni j??tyneet p??mme ja alamme soluttautua ulos teltasta, johon meit? on sijoittunut kaikkiaan viisikymment? miest? y?t? viett?m??n.

?? Edellisen? p?iv?n? on ollut komppaniallamme kova kohtalo, sill? tulisessa kamppailussa olemme saaneet menett?? kaatuneina 14 miest? ja haavoittuneina 26, joiden joukossa komppaniamme parhaita, kuten haavoittuneena komppaniamme p??llik?n ja joukkueenjohtajav?nrikin, sek? monta muuta hyv??, urhoollista soturia.

?? P?iv?n kohtalon kovuuden vuoksi olen saanut m??r?yksen ottaa ryhm?ni haavoittuneiden huoltoon, sill? kaksi mukana olevaa l??kint?miest?mme eiv?t ehdi huoltaa kaikkia komppaniamme haavoittuneita suojapaikkaan. Komppanian miehet ovat kovin uupuneita, sill? kolme vuorokautta ovat kest?neet yht?mittaa t?h?n painoon rynnistyksemme er??n sissiporukan avustamana. Nyt olemme saaneet valmiiksi motin er??n rintamaosan sivustaan tunkeutuneista vihollisista. Vatsamme ovat tyhj?t ja j?senemme riutuneet. Muona oli m??r? tuoda heti per?ss?mme, mutta vihollisen kovien, ep?toivoisten rynnistystentuloksena oli, ettei sit? voitu tuoda kolmeen vuorokauteen. Ainoana lohdutuksena oli viholliselta valtaamamme ?hleebushkikuorma? ja useita kentt?keitti?it?, joissa oli hevosenlihalla h?ystetty? ohraryynipuuroa. Vahinko vain, ett? keitti?t r?j?ytimme heti valtauksen j?lkeen, joten jouduimme nyt hankeen lent?neit? ja siin? j??tyneit? puurom?hk?leit? pakissamme sulattamaan ennen kuin niit? voimme k?ytt?? vatsamme t?ytteeksi.

?? Yksi joukkueemme oli mottivartiossa ja muu komppania oli illan h?m?r?ss? tehnyt hy?kk?yksen vihollisen rintaman sivustaan jonkun muun porukan avustamana ja heid?n oli m??r? my?s y?py? ?siell? jossain?.

Haavoittuneille, kuin my?s itsellemmekin, olimme m??r?yksen mukaan tehneet useampia telttoja er??n kalliojyrk?nteen juurelle, jossa olimme paremmassa suojassa vihollisen tykist?- ja heitintulelta. T?ss? sai haavoittuneista suurin osa viett?? kokonaisen vuorokauden, koska kulkureitit huoltotielle eiv?t olleet viel? luotettavan selv?t. osa lievemmin haavoittuneita kyll?kin p??si jo illalla livahtamaan t??lt? pois hy?kk??vien joukkojemme mukana. Mutta vaikeammin haavoittuneet oli pakko j?tt?? t?h?n p?iv??n odottamaan teltoissa selvemp?? kulkuv?yl??.

?? T?st? alkoi varsinainen vaelluksemme rintamalta, vaikka emme sit? viel? silloin tienneet itsek??n. Vedimme ahkiot esiin lentopiiloista, kopistimme niiss? olevan lumen pois ja taitoimme kuusenhavuja pohjalle pehmikkeeksi. Luotien napsahtaessa j??tyneisiin puihin ja kranaattien r?isk?hdelless? ymp?rill?mme alamme siirt?? vaikeammin haavoittuneita sotilaitamme teltoista ahkioihin. Ahkioita on liian v?h?n, vaikka siihen on tuotu konekiv??rien vetoahkiotkin, joten lievemmin haavoittuneiden t?ytyy koittaa taivaltaa omin voimin. Kello on jo yli yhdeks?n. Kolonnamme on l?ht?valmiina, odotamme viel? saattamaan l?htevi? partioitamme. Kohta saammekin m??r?yksen l?hte? liikkeelle. Partiot edelt?mme ja sivuiltamme soluvat rohkeasti korven k?tk?ihin turvaamaan kulkuamme. Nyt l?htee hitaasti nelj?ntoista ahkion kolonna liikkeelle. Paljon on lis?ksi sellaisia, jotka koettavat seurata per?ss?, kuka hiiht?en, kuka k?vellen, suksisauvoja tukenaan k?ytt?en.

?? Kaikkialla ymp?rill?mme r?isk?? ja r?tisee. Lunta ja oksia tipahtelee p??llemme luotien napsaessa puihin. Se kuuluu yht?mittaisena kuin tikan naputus. Kauempaa kuuluu katkeamattomana konekiv??rien kuolonlaulu, jota tahtia sotkevat pikakiv??rien ja konepistoolien vihaisen ter?v?t sarjat. T?m?n kaiken seasta erottuvat my?s kiv??rien ep?tasaiset r?iskeet. Tykkien l?ht?laukaukset kuuluvat kuin ukkosenjyrin?. Ammukset r?j?htelev?t milloin l?hell?, milloin v?h?n kauempana. Kaatuneita vihollisia makaa kaikkialla polkumme molemmin puolin, kuka miss?kin asennossa ja mink?kin n?k?isen?. Siell? t??ll? n?emme muutaman oman sankarimme tyytyv?isen?, teht?v?ns? t?ytt?neen?, kaikkensa uhranneena, lep??v?n viimeist? untaan rakastamansa is?nmaan talvisen luonnon helmassa, ikihongan tai kuusen huminallaan siunaten ja kiitt?en h?nen viimeist? muistoaan. Syd?mess?mme on raskas kaipaus jokaista kaatunutta kohtaan. ? Rauha heid?n sieluilleen!

?? Poluksi muodostunut suksilatu luikertaa jylh?n kuusikon l?pi, siell? t??ll? pist?ytyen jonkun r?meen reunaan. L?helt? kuuluu kovaa surinaa. Suojaudumme puiden suojaan. Vihollisen pommikonemuodostelma on p??ll?mme. Se piment?? koko ilman. Pommikoneita saattamassa olevat h?vitt?j?t kiepsahtelevat aivan puiden latvojen tasalla, mutta eiv?t huomaa meit?. Korpi on k?tkenyt lapsensa. Jatkamme verkalleen matkaamme eteenp?in. Joskus pys?hdymme ja koetamme j?rjest?? haavoittuneille mukavampaa asentoa ahkiossaan.

?? Edess? alkaa kuulua r?iskett?. Taas pys?hdymme. Partiomme on kohdannut vihollispartion. Ei kest? kauan kun pauke lakkaa ja tie on j?lleen selv?. Vihollispartio on luikkinut sinne mist? se on tullutkin.

?? Luikertelemme seuraavalle m?nnikk?kummulle, josta kuuluu kranaattien r?iskett?. Taas r?j?ht?? aivan l?hell?, paksu m?nty kaatuu ryskyen maahan. Ammus on osunut siihen. Alkaa r?j?hdell? useampia. Puita kaatuu, oksia lent??, ammukset huutavat, sirpaleita lent??, vihelt??, ulvoo, vinkuu.? Olemme joutuneet tykist?keskitykseen. Kuuluu surkea ujellus. Tuo tulee kohti. Kyyristymme. Lunta,? multaa, sammalta lent?? p??llemme. Ammus on lent?nyt minun ja ahkiomme v?liin, mutta onni, se ei r?j?ht?nyt. Tuli suutari.

Puhdistamme lumet ja mullat ahkiossamme olevan v?nrikin kasvoilta ja peitteilt? ja jatkamme taas matkaamme odottaen viimeisen hetkemme ly?nti?. P??semme kuitenkin onnellisesti l?pi keskitysalueen. Ainoastaan yksi miehist?mme saa pienen sirpaleen jalkaansa.

?? P??semme n?in vihdoin muun komppaniamme viimeiselle majoituspaikalle. Siell? on ollut kamala y?. Ovat olleet koko y?n ankarassa tykist?keskityksess?. On tullut kaatuneita, on haavoittuneita, joukossa tuttuja naapureita, sukulaisiakin. Mielemme on raskas. Se on kohtalo, joka on n?in m??r?nnyt.

?? Saamme er??st? korsusta v?h?n kuumaa vett?, jolla kostutamme haavoittuneiden suita. Muuta ei ole tarjottavana, sill? muonaa on kovin niukalti vain t?nnekin saatu, ja nekin v?h?iset no jo ehditty sy?d?. N?lk? soittaa suolissamme, v?symys j?seniss?mme, mutta emme jouda n?it? ajattelemaan, sill? haavoittuneet on saatava vihdoin hoitoon.

?? Kello on 25 min. vajaa 11. L?hetti saapuu iloisen n?k?isen?. Varmaan h?nell? on hyvi? uutisia.

?? – Pojat, rauha tulee t?n??n kello 11! Sota on lopussa! huudahtaa h?n.

?? – Eik?h?n se ole vain telttapropagandaa, sanomme kaikki kuin yhdest? suusta.

?? – Se on ihan totta, vakuuttaa l?hetti. Esikunnasta on l?hetetty aivan varma tieto. Uskokaa nyt!

?? – Jumalan kiitos! Rauha, onko t?m? totta? Meit? on viel? paljon, jotka el?mme. Olemme s?ilyneet terveen? ja p??semme kohta kotiin.! Niin, kotiin. Ent? valtakunnan rajat? Kuinkahan ne? v?l?ht?? pahaenteisesti mieless?mme. Rauha ja rajat? Kuljemme hitaasti ja vaivalloisesti eteenp?in. Puhumme haavoittuneillekin t?st? rauhan sanomasta, ilahduttaaksemme heit?. Syd?memme on sekaisin, t?ynn? iloa, surua ja ep?toivoa. Katsomme kelloon joka viiden minuutin kuluttua. Kyll? se sittenkin oli sit? telttapropagandaa, koko rauhan sanoma. Tykkien yht?mittainen jyrin? tuntuu kiihtyv?n yht?mittaisena kaikuna. Konekiv??rit laulavat vy?n mittaisia sarjoja, pikakiv??rien, konepistoolien ja kiv??rien yhtyess? r?tin?ll??n? ja r?iskeell??n t?h?n yht?mittaiseen , korvias?rkev??n, ep?toivoiseen, kuolemaa tuottavaan kaikuun ja jyrin??n. Yh? r?j?htelev?t ammukset ymp?rill?mme. Kammottava ammusten ulvonta kuuluu ilmassa, johon yhtyy silloin t?ll?in lentokoneiden vainoava surina. T?llainenko rauha? Ei se sittenk??n ollut totta.

?? Kello on 5 min. vaille 11. Tapahtuu jotain merkillist?. Jyrin? lakkaa, kaiku vaikenee. Kerran viel? jyr?ytt?? tykki yksin?isen laukauksen. Oliko t?m? todella viimeinen? Ammus r?j?ht??, kaiku harhailee yksin??n ilmassa. Ei kuulu muuta. T?m? on outoa. Kello on tasan 11. Mets?ss? vallitsee haudan hiljaisuus.

?? Se oli sittenkin totta. Rauha on tullut! Jumalan kiitos, ett? olemme saaneet n?hd? t?m?n ilon p?iv?n aivan el?vin silmin. N?in ajatellen p??semme vihdoinkin huoltotielle. Nostamme haavoittuneet rekeen ja toivotamme heille hyv?? vointia ja n?kemiin. T?m?kin teht?v?mme on nyt loppuun suoritettu.

?? Huomaamme tien vieress? elintarpeiden jakelupaikan. Se on tervetullut vihdoinkin. Kiiruhdamme kuin n?lk?iset sudet saaliin kimppuun. Sielt? saamme leip??, voita, juustoa, makkaraa, kahvia ja sokeria aivan yllin kyllin. ?Nyt me p?rj??mme?, tuumaamme ja l?hdemme iloisina hiiht?m??n, makkaravyyhdet upseerihihnana yli olan. Huomaamme viel? pari isoa laatikkoa tien vieress?. Mit?h?n nuo sis?lt?v?t? Toisessa on maksalaatikkoa, josta nostammekin aika harkot reppuumme painoksi. Toisen laatikon kantta kohottaessa huomaamme suureksi iloksemme olevan t?p?t?ynn? ?kuutamoklubi?-laatikoita. Pist?mme pari laatikkoa miest? p??lle taskuihimme. ja l?hdemme etsim??n hyv?? tervaskantoa tehd?ksemme nuotion ja sy?d?ksemme siin? oikein juhla-aterian rauhan kunniaksi.

?? Kohta loimuaakin iloinen valkea puron rannalla l?yt?m?mme tervaskannon juurella. Muutamassa pakissa sirisee maksalaatikko oikein voilla h?ystettyn? ja toisessa ?r?mpsiss?? leikittelee vesi? kiehumispisteess? odotellen myrkkyj? ja muuttuakseen juhlakahviksi aimo aterian p??lle. Pian alkavat vahvasti voidellut leip?palat, pala toisensa j?lkeen, h?ipy? suihimme maukkaan maksalaatikon ja makkaranpalojen painostamana. Vauhtia kiihdyt?mme kuumalla kahviryypyll?. Pakillinen toisensa j?lkeen alkaa tyhjet?, jotavastoin vatsoissamme alkaa vallita t?ydellinen hyvinvoinnin tunne. Kohta olemmekin p??tt?neet juhla-ateriamme, pist?mme ?kuutamoklubit? savuamaan ja alamme vet?yty? komppaniamme kokoontumispaikalle. Siell? kuuluu miesten keskuudessa vilkasta puheensorinaa. Kuka muistelee mit?kin tapahtumaa sodan ajalta. Varsinkin viime?isist? kovista tykist?keskityksist? puhutaan ja sen yhteydess? kaatuneita tai haavoittuneita kaiholla muistellen. Toiset iloitsevat suuresti tulleesta rauhasta ja omasta olemassa olostaan ? toisin sanoen kun ovat s?ilyneet el?vin? ja tervein? sodan melskeist?. Toisiin on taas vakava, ep?toivon j?nnitt?v? outo aavistus ly?nyt leimansa. N?m? ovat Karjalan miehi?, joista moni seisoi paraillaan kotipit?j?ns? rajojen sis?ll? ja sai viimeiset tuliset taistelut k?yd? tutuilla tantereilla. Ne rajat, ne kalvavat miesten mieli?, se ep?toivoisuuden tunne on kuin raskas taakka hartioillamme. Ne rajat. Pohdimme kesken?mme. Teemme arvioita ja saamme yksimielisen laskelman tuloksena lopullisen p??t?ksen: Koska emme ole k?rsineet sotilaallisia tappioita, niin emme my?s ole velvollisia tekem??n luovutuksiakaan. Pahimmassa tapauksessa joudumme luovuttamaan korkeintaan ne alueet, jotka sodan aikana ovat olleet vihollisen jaloissa.

????? Kuuluu k?sky: ?Valmistautukaa?. Pian alkavat komppaniamme miehet parijonossa suksilla solua rinnett? alas. Alkaa paluu rintamalta. Ajatukset harhailevat kaikkialla. Joskus tekee mielemme iloisina laulahtaa: ?Taistoista rienn?mme rauhan toimintaan, saa kuntomme kultaiset laihot nousemaan?? Mutta taas hyytyy hymymme, j?ykistyy ilomme. ?Ne rajat?, v?l?ht?? taas mieliimme. Nouseeko kultainen laiho kotoisista pelloistamme meid?n itsemme ja lastemme hyv?ksi vai ovatko totta kuulemamme huhut, ett? joudumme j?tt?m??n rakkaat kotimme.

??? ?Konekiv??rit eiv?t seuraa komppaniaa, tulee j?ljelt? ilmoitus. Pys?hdymme odottamaan. ?Ryss?n partio edess?mme?, huomauttaa joku. Aivan oikein, nelimiehinen ven?l?inen partio vet?ytyy hiiht?en latuvarteen. muutamia etumaisia miehi? kiinnostaa menn? tarinalle partion luokse. ?Trastui ruskie soldaati? tervehdimme heit?. ?Trastui, trastui finskie soldaati?, saamme vastauksen. Tervehdimme entisi? vihollisia k?dest? pit?en. He? ovat nuoren n?k?isi?, pienenpuoleisia, mutta iloisilta vaikuttavia miehi?. Kahdella heist? on aseistuksena Suomi-konepistoolia muistuttavat konepistoolit ja v?iss? roikkui useampia t?ysin?isi? panosrumpuja. Toisilla kahdella on tavalliset ?rengaskova-kiv??rit?. Miehet ovat luonteeltaan vilkkaita, tiet?m?mme mukaan upseerikokelaita, joille rauhansanoma n?ytt?? tuottaneen sanomattoman ilon. He koettavat jutella kanssamme, sammoin mekin, mutta siit? ei tule mit??n, sill? ven?j?nkielen taitomme on suurin piirtein jo tervehtiess? loppuun k?ytetty. Tarjoamme tupakat heille joka miehelle. He kiitt?v?t ja n?ytt?v?t meille, ett? nyt joutaa aseet heitt?? mets??n. Hyv?stelemme heid?t taas k?tellen. He l?htev?t iloisina hiiht?? ry?t?st?m??n ja katoavat korven k?tk?ihin.

??? Meid?n matkamme suuntautuu toisaanne, l?pi korpien, yli soiden ja r?meiden kohti er?st? maantiet?. Illan h?m?r?ss? p??semmekin maantielle er??n mets?nvartijan talon l?heisyyteen. Tie on t?ynn? kuormastoa, tykist?? ja miehi?, jotka ovat pys?htyneet. Saamme tiet??, ett? er?s suurempi ven?l?inen partio, joka ei ole viel? saanut rauhan viesti?, on hy?k?nnyt mets?nvartion taloa vastaan, johon oli majoittunut meik?l?inen pioneeriporukka. Nyt koetetaan tulkin avulla saada heille tietoon rauhanviesti. V?hitellen p??st??nkin yksimielisyyteen ja p??st??n jatkamaan matkaamme.

?? Upseereitamme liikkuu vilkkaasti tiell?. Heilt? saamme nyt varmalta taholta tiet?? sen todellisen iskun, ett? Karjala on luovutettu. Onko t?m? pahaa unta? Hyv? Jumala, olemme kodittomia? Ovatko aseemme kylv?neet kuolemaa lukemattomien vihollislaumojen keskuuteen? Ovatko turhaan tuhannet Suomen urheat soturit syd?nverens? vuodattaneet? Ovatko kylm?t, n?l?t, k?rsimykset, kaikki turhaan menneet. Miksi on kohtalomme n?in kova, julma? Kodittomia? Olemme kodittomia? Miksi kohtalo ei sallinut meid?nkin kaatua rakkaan Karjalan ikihongikon huminaan? Miksi t?ytyy j?tt?? kauempana olevat kotoiset kunnaat verell? tahraamattomina viholliselle? Miksi, miksi emme saaneet taistella kotoisilla pientareilla ? ja kaatua kotimme kynnykselle? Miksi t?ytyy joutua kulkuriksi maailmaan? T?llaisten ajatusten ahdistamina hiihtelemme alakuloisina talvi-illan h?m?r?n peitt?m?? mets?ist? tiet?. P??semme viimein noin klo23 ajoissa er??seen? muutaman pienen m?kin muodostamaan kyl?ntapaiseen. Kyl?n l?hettyvill? on ty?komppanian aikaisemmin tekemi? pahvitelttoja, joissa meid?n on m??r? y?py?. Menemme sis?lle telttaan, kaivamme esille pakkimme, t?yt?mme ne lumella ja panemme sitten kaminan p??lle kiehumaan. Kun tee on valmis, etsimme repuistamme monenlaiset herkut sy?d?ksemme. Mutta ruoka ei tunnu monellekaan maistuvan. Kaikki ovat kovin hiljaisia ja alakuloisen n?k?isi?. Ei kuulu puheen sorinaa, eik? lasketella vitsej?, naurusta puhumattakaan. V?hitellen laskeudumme kaikki koko ruumiin varaan odottelemaan unta, joka tavallisesti t?mm?istenkin p?iv?t?iden p??tytty? tuli tuudittamatta. Mutta toisin on nyt. Kuuluu yskimist?, toiset sytytt?v?t tupakoitaan, toiset taas nukkuvat hiljaa koiranuntaan. Kaikkien kasvoilla on vakava ilme ja ajatukset tekev?t ahkerasti ty?t?.

?? N?in kului aika jo aamupuoleen y?t?, jolloin tuli l?hetti ilmoittamaan matkan jatkamisesta. Noin kello puoli kolme alkoivat miesjonot suksilla luikerrella eteenp?in tavotteena noin 4 kilometrin p??ss? oleva tienristeys. Mieliala ei ollut kadehdittava. Kaikki vaiteliaina kuin varjot hiihteliv?t verkalleen aamuh?m?r?ss?. Edest? alkoi n?ky? autojen valoa. Siis olimme saavuttaneet m??r?tyn tavoitteen. Jonkun aikaa kest?neen j?rjestelyn j?lkeen saimme k?skyn kiivet? tiell? oleviin kuorma-autoihin. Kun lastaus oli suoritettuloppuun, alkoivat autojen moottorit surista? ja kolonna l?hti liikkeelle aamuh?m?r?n vaihtuessa kirkkaaseen p?iv?nvaloon. Tienristeyksess? oleva mets?nvartijan talo j?i j?lellemme.

?? Tie oli tuttu. Olin usein talvisin ajellut t?t? samaa tiet? hevosella kuunnellen reen kitin??, kulkusten helin?? ja ihaillut joskus kirkkaana kuutamoy?n? valkoisella lumihangella sek? puiden oksilla kimmelt?vi? kirkkaita t?htikirkkaita kiteit?. Kes?isin olin joskus kyytipoikana ollessani ohjannut autoa t?t? samaa kauniiden vihreiden mets?kumpujen v?litse ja usein kummulta kummulle luikertelevaa tiet?. En tiennyt silloin, ett? t?t? samaa tiet? t?ytyy kerran kulkea sotapolulta ja n?in raskaiden ajatusten murtamana.

?? Sivuutamme suurehkon kyl?n. Kaikki n?ytt?? kyl?ss? kuin kuolleelta. Ei kohoa savu talojen savupiipuista kohden korkeutta kuten ennen tyynen? talviaamuna. Ei n?y ihmisi? ahertamassa kotinsa ymp?rist?ss?. Kyl?? puolekseen ymp?r?iv? j?rvi lep?? talviuntaan j?isiss? kahleissa, valkoisen lumivaipan peitt?m?n?. Kylm?n? aaveena j?? kyl? taaksemme. Moottorit surisevat, autojono kiit?? mutkittelevaa tiet? m?elt? m?elle, harjanteelta harjanteelle.

?? Sivuutamme taas er??n kyl?n. Ainoastaan sotilaita hevosineen siin?kin h??rii talojen pihoissa. Automme ylitt?v?t sillan ja kiit?v?t pitkin matalaa, kapeata harjannetta, jota kes?isin molemmin puolin kaunistavat v?lkkyv?t veet. Olen noitakin vesi? soudellut jonkun toverin kanssa ollessani kalastusmatkalla. Taas on edess?mme kyl?, jonka keskell? on j?rvi. Tuolla samalla j?rvell? olen onkinut jo pikkupoikana ollessani. Siin? olen my?s usein syksyisin ahdistellut lukemattomia sorsaparvia. Tuossa on uusi koulu, joka juuri syksyll? valmistui. Kyl?ss? vallitsee haudanhiljaisuus. N?ytt?? silt? kuin kyl?n keskeisimm?ll? kunnaalla ylpe?n? kohoava vanha hautausmaan kuusikko olisi loitsinut kaiken elon maan alaiseen ikuiseen hiljaisuuteen.

?? Ei kest? kauan, kun kyl? on h?ipynyt n?k?piirist?mme. Maisemat k?yv?t yh? tutuimmiksi. Jokaiseen m?keen, puuhun, kiveen, kantoon liittyy omat muistonsa. Tuolla korvella olen useita ?it? haaskalla vahtinut karhua. Tuolla kauempana olevassa korvessa olen ampunut mesik?mmenen rintaan luodin t?st? samasta pystykorvasta, jota k?teni juuri puristaa ja jolla menneen? talvena olen saanut kaataa niin monia vapautemme vaanijia. Tuolla kankaalla olen vahtinut ruskeaturkkista kettua, punaisten lippusiiman lippujen komeana jonona lepattaessa valkoisen lumen ja auringon loisteessa. Tuossa pari lampea, joiden rannoille huoletonna pikkupoikana ollessani juoksin onkimaan ja laskevan auringon luodessa veteen viime s?teit??n katselin sorsapoikasten viatonta leikki? tyyness? ruohikossa. Tuolla kummulla olen usein syksyisin ampunut useita kymmeni? teeri? kuvilta jo veljeni kanssa. H?nen, jonka ei ole tarvinnut n?hd? n?it? raskaita aikoja, vaan on joku vuosi sitten saanut muuttaa ikuisille rauhan majoille, miss? ei ole sotaa, ei surua eik? k?rsimyksi?. Tuosta m?nnyst? olen koiranhaukusta pudottanut raksuttavan metson. N?it? polkuja olen usein kulkenut j?nisjahdilla ollessani. Viel?k? koskaan saan astella n?it? rakastamiani tantereita? Sen yksin luoja tiet??. Kertoessani n?it? muistelmiani huomaan, kuinka monen aseveljeni silm?nurkasta vier?ht?? poskelle kimmelt?v? kyynel. Heid?nkin mieless??n ovat omat muistonsa, sill? lukuun ottamatta kahta aseveikkoa, toiset t?ss? autossa olevat olemme kaikki karjalaisia ja nyt kodittomia.

??? Silmiimme n?kyv?t jo ensimm?iset kotikyl?ni talot. Tuosta ensimm?isest? talosta on kahden pienokaisen is? j??nyt kunnian kentille ja toinen veli haavoittunut. Tuolta m?kin nuori poika on vapaaehtoisena l?htenyt rintamalle ja saanut uhrata nuoren el?m?ns?. Turhaan tuolla kauempana harmaassa talossa leski?iti poikaansa odottaa, sill? h?nenkin poikansa on ajasta poismuuttaneiden sankarien joukossa. Tuolta my?s on pari naapuria haavoittunut.

??? N?emme talon pihasta kuin my?s m?kin ikkunasta tuttujen em?ntien vilkuttavan meille tuliaisiksi. T??ll? ovat siis viel? kaikki kotonaan. Auto hypp?ytt?? meit? yli jokisillan. oikealla puolellamme on kolmen pikkulammen muodostama vesist?jono, jonka molemmin puolin on viljelyksi? ja taloja. Vasemmalla joen mutkasta pilkist?? omistamiani viljelyksi?, joissa kev?isin olen auringons?teiden kera kilpaa sirotellut kultaisia jyvi? maahan, lepohetkell? kuunnellut kuuluvaa k?en kukuntaa ja karjankellojen iloista kilin?? sek? kaikuvaan teeren kukerrukseen yhtyv?? kyyhkysen yksin?ist? valittavaa tuukutusta. Olenhan nyt juuri kuin tuo yksin?inen kyyhkynen mets?ss? petettyn?, vailla suojaa, turvaa ja huomisen einett?. Eih?n ole en?? omaa kattoa p??ni p??lle, ei viljaa aitassani, eik? karja kes?illoin iloisina kellojaan kilist?en tuo l?mmint? maitoa lapsilleni, eik? muullekaan perheelleni.

??? Oikealla, kauniilla koivukummulla on siisti punainen naapuritalo, jonka leikkis?n is?nn?n kanssa usein illoin rupattelimme el?m?n iloista, huolista, satotoiveista ja kaikesta mihin rauhanaikainen talousel?m? antoi puheen aihetta. Milloin ja miss? tapaan j?lleen tuon leikkis?n puhekaverin?

?? Tien molemmin puolin ovat viljelysaukeamat suurine latoineen. Suoraan edess? olevalla mets?isell? kummulla on suuri vihert?v?n valkoinen talo punaisine ulkorakennuksineen. Siin? talossa on yksi sisaristani, jonka kanssa olen leikkinyt lapsuudenleikkini. Koulutiell? olemme jutelleet kaikki syd?memme salaisuudet toisillemme.

??? Tuosta johtaa tie t?lt? suunnalta suoraan kotiini. Tuota tiet? olen usein joko puu- tai hein?kuorman p??ll? tyytyv?isen? hyr?illen ajanut, mieless?ni yh? uusien ty?suunnitelmien onnellinen toteuttaminen. Tuolla n?kyykin kauempana latoja ja viljelyksi?. Viljelyksi? joita jo kauan olen astellut aurankurjen yli kumartuneena ajatellen ? Yh? kypsempi kynn?s j?lkeeni j?? tuhat muistojen pyh?? maata?. Mets?n takaa pilkist?? kotoinen riihi, jossa monena aamupuhteena is?vainaan kanssa kolkuttelimme jyvi? irti oljista. Kauempana karjakujan varrella kohottaa upeakotikuusi latvansa kaiken yli, levitt?en tukevat, pitk?t oksansa suojatakseen ymp?rist?ns? kaikelta vaaralta. Siihen olin poikasena usein kiivennyt kottaraisen pes?p?ntt?j? kiinnitt?m??n ja kukkumaan kilpaa kultak?k?sen kanssa. Kuusesta v?h?n oikealla n?kyy valkoinen kansakoulu punaisine ikkunalautoineen. Siin? on harmaahapsinen, hyv?ns?vyis? opettajamme takonut p??h?ni kansakoulussa opetettavat tiedot. Koulualoilla olin siin? pihassa monet pallopelit ly?nyt, monet hipat juossut ja monta keilaa kaatanut. Talvisin koulun jyrk?ss? m?ess? monet hyv?t suksikyydit saanut ja monta kuperkeikkaakin k??nt?nyt.

?? Sivuutamme vasemmalla olevan m?en. Nyt n?kyykin jo vanhanpunainen kotitaloni navettoineen ja aittarakennuksineen. Lapsena veljeni ja siskojeni istuttamat kuuset ja m?nnyt piiritt?v?t alastomia omena- ja kirsikkapuita, rakennuksia ja koko olemusta. Pystytt?m?ni kuultavanvalkoinen lipputanko seisoo kaiken t?m?n keskell? yht? suorana kuin ennenkin. Siin? on kotini, siell? on viel? perheenikin. Kotini? Onko se en?? minun? Onko kodissani rauha kuten ennen? Voinko en?? koskaan avata se oven, astua kynnyksen yli ja istahtaa lavitsalle tyytyv?isen? v?symyksest? lev?ht?m??n, huoaten: ? Olen kotona?! Voinko ihailla kodin ymp?rill? lainehtivaa viljaa tai tuoksuvaa kauniisti kukkivaa apilaspeltoa? Kyynel vier?ht?? kasvoilleni. Kaikki on mennytt?! Mennyt on lapsuuteni koti, mennyt is?n perint?, menneet ty?ni tulokset, kaikki vaivann?k?ni, Mennyt odottamani lasteni suojapaikka ja toivottu vanhuuteni leposija. Kaikki, kaikki on mennyt, kaikki toivomukseni riistetty hajalle ja unelmani turhiin rauenneet. Edess? on ainoastaan tuskaa, k?rsimyst? ja kyyneleit? t?ynn? oleva mieron tie. Mit? merkitsee el?m? ilman kotia, mit? on olla kulkurina maailmassa? Kaikkensa menett?neelle kuolo on eloa parempi. Kyynel kuivahtaa poskip?ille, katse j?ykistyy, oikea k?si kohoaa lumitakin p??ll? vy?ss? olevaan mauserin kahvaan. P??t?s on selv?. Hypp??n kiit?v?st? autosta, menen kotiini, ved?n viimeisen kerran siniristilipun kotini tankoon ? ja –!. Mutta vaimo, pienet lapseni, ?iti, sisko! Ei, he ovat viel? siell?, ei, heit? min? en saata j?tt??. En voi sammuttaa heilt? viimeist? toivon kipin??. Koska olen kest?nyt sodan k?rsimykset, on minun otettava tyynen? vastaan n?m?kin raskaan rauhan hetket. Eih?n ole ensimm?inen kerta kun Karjalainen mies on saanut j?tt?? kotinsa tai seisoa kotinsa raunioilla.? Karjalan mies on luotu k?rsim??n ja kest?m??. Ei, h?n ei saa sortua ep?toivoisen? surutaakan alle, vaan h?nen t?ytyy yh? esi-is?in lailla kulkea p?? pystyss?p?in halki synk?n tulevaisuuden, n?ytt?k??n se vaikka kuinka mustalta ja uhkaavalta.

???? N?in ajatuksissani taistellen huomaan, ett? olemmekin kyl?mme osuuskaupan pihassa, jossa n?kyy paljon tuttuja naapureita h??rim?ss? tavaroiden kuljetushommissa. Kaikenlaista taloustavaraa on koottu jo paljon pihaan ja tien viereen. Viek?? terveisi? kotiini ja sanokaa perheelleni, ett? min? el?n viel?! Huudan naapureille ohikiit?v?st? autosta.

???? Tuossa ovat betooniset portinpylv??t, josta l?htee yleisemmin k?ytetty tie kouluille ja kotiini. Luonto on muodostanut tiest? kauniin puistokujan. Lehtipuut, jotka nyt seisovat talvisessa alastomuudessaan, n?ytt?v?t raastetuilta samoin kuin mekin. Nyt h?ipyy kotitaloni p??ty n?kyvist?mme, h?ipyy viimeisen kerran.

??? – Hyv?sti koti, hyv?sti ehk? i?ti! Muistan tuon raskaan hetken ainiaan, jos minne el?m?ss? k?ykin tieni. Muistan, kuinka sanomaton tuska raastoi syd?nt?ni. Muistan, kuinka hammasta purren koetin sittenkin kest?? kaiken.

?? Parin m?kki? sivuutettua tie haaraantui. Toinen haara vie pit?j?mme kirkolle ja asemalle, toinen taas 10 km p??ss? olevan naapuripit?j?n kirkolle. Tien risteyksess? on serkkujeni kauppatalo, jonka piha ei my?sk??n muistuta rauhallista tyyli?, vaan on kyl?st? koottua kaikenlaista tavaraa pois siirtoa varten kyyti? odottamassa.

????? K??nnymme l?himp??n naapurikyl??n k??ntyv?lle tielle. Taas pari naapuritaloa j?? j?lelle. Toisen rappusilla oleva v?ki vilkuttaa meille. Oikealla on nuorisoseuran talo punaiseksi maalattuna, valkoisine ikkunalautoineen. Monenlaiset muistot v?lkkyv?t t?m?n talon el?myksiin liittyen. Siin? olin monta iltaa viett?nyt, monta ?paginua pagissuh? ja monta kappaleosaa harjoitellut ja pelannut. Monta kertaa t?st? paikasta talvisin olin?l?htenyt kilpalatuselle suksimaan. Monta kertaa saanut pinnistell? kes?urheilun mestaruudesta. Tuossa aivan l?hell?, samalla puolen tiet?, kohoaa jylh?n? hautausmaan hongikko. Siell? lep?? is?ni, veljeni ja pikkusiskojani yhteisess? perhehaudassa rauhallista autuaitten unta, tiet?m?tt? t?m?n maailman myrskyist?, murheista ja pauhinasta. Heill? on jo koti, jota ei vainolainen revi eik? riist?, omaisuus, jota ei koi sy? eik? ruoste raiskaa. Oi miksi edes vanha, sairaalloinen ?itini ei saanut j??d? lepoon yhteisen hautakummun alle nimens? kohdalle, vaan viel? h?nenkin piti n?hd? t?m? kurjuus ja suru, j??d? kodittomana kulkemaan, kuolemaan oudon orren alle.

?? –Miksi et mennyt kotiisi k?ym??n? Kysyy joku tovereistani.

?? –En voinut, sill? tied?n, ett? perheeni on viel? siell?. Luulen, ett? on helpompi heille sek? minulle itsellenikin, ettemme tapaa en?? kotona t?n? kohtalokkaana hetken?, saan vastatuksi v?r?htelev?ll? ??nell?.

??? Olemme taas er??n naapuritalon kohdalla. Ison kuusen alle maantien varteen on koottu kaikki, mit? talossa on ollut irtaimistoa. Luojalle kiitos! Olen sittenkin onnellinen! olemmehan elossa ja aivan terveen?, ja jostakin tapaan perheeni. Voi ehk? kerran jossakin korven kolkassa kohota savu omasta tuvasta ja voin n?hd? ymp?rist?ni iloitsevan yhteiseen kekoon vet?m?st?ni korresta. Mutta toista on t?ss?. L?hte? t?ytyy kohti tuntematonta tulevaisuutta ja turhaan odottaa ?iti poikaansa, vaimo miest??n palaavaksi. Turhaan kuusi pienokaista is??ns? odottaa, is??, joka kohta pari kuukautta on saanut lev?t? sankarihaudassa toisten vainaja-urhojen joukossa. Ei ole t?ll? perheell? en?? mit??n tulevaisuuden toivon t?yttymisen odottamista, kuten minulla.

??? T?st? saman m?en alta on my?skin serkkuni saanut uhrata nuoren el?m?ns? vapautemme puolesta, j?tt?? nuoren, herttaisen vaimonsa, jonka kanssa vasta muutama kuukausi sitten oli lujittanut ikuisen lemmenliiton. Sota l?i rikki t?m?nkin miehen tulevaisuudensuunnitelmat ja kohtalo m??r?si h?net sankarina muuttamaan ij?isyyden majoille. Kiitos Korkeimmalle, ett? sittenkin el?n! Kiitos, ettei perheeni saanut kokea sit? samaa kohtaloa kuin n?iden naapurien! Kiitos, ett? saamme el?? vapaana kansana vapaassa is?nmaassa!

?? Autot kiit?v?t eteenp?in ik??n kuin niill? olisi kiire pois juuri n?ilt? seuduilta ja t?st? kyl?st?. Kyl?st?, jossa olen syntynyt, kasvanut ja ahertanut, jonka en olisi koskaan tahtonut h?ipyv?n ainiaaksi pois n?k?piirist?ni, joka t?ll?kin hetkell? p?ilyy el?m?ni peilist? yht? kirkkaana kuin aurinko, korkeine kukkuloineen, siint?vine vaaroineen ja kaikkine lapsuudenmuistoineen.

???? Kukkula kukkulan taakse h?ipyy n?kyvist?mme, mutta pitk?lle riitt?? tuttuja seutuja. Kaikkialla tien varsilla n?emme kaikenlaista tavaraa, jotka odottavat siirtoa rajan toiselle puolelle. Satoihin nousevia karjalaumoja kulkee ammuen pakkasen kitisytt?m?? tiet?. Hevosjonoja kuormineen virtaa taukoamatta. Toiset ovat lastanneet kuormiin kaikenlaista tavaraa, toisilla taas on vaimo ja lapsia vaatteihin k??riytyneen? matkalla tuntemattomaan tulevaisuuteen, vakavansurullinen ilme kasvoillaan. Silloin t?ll?in n?emme tienpuolessa teurastetun lehm?n, joka on joko v?synyt tai k?rsinyt jonkun tapaturman ja t?ytynyt teurastaa. N?ky ei ole ihanaa tiell?, katsoi minne p?in tahansa.

??? Katsellessamme n?it? surullisia n?kyj? saavumme entiseen vilkasliikenteiseen teollisuuskyl??n. Toisin oli t??ll?kin asiat kuin ennen. Runsaasti n?kyy lentopommin repimi? rakennuksia. Kirkossa tuskin oli yht??n ehj?? ikkunaruutua. Tien varret ovat t?ynn? monenlaista tavaraa ja lis?? kuljetetaan kiireell?, kuka kanta, kuka kelkalla vet?en ja kuka ajaen hevosella. Kaikkialla n?ytt?? kuin ankara maanj?ristys olisi koko kyl?n ly?nyt sekaisin.

??? Pari tuntia viivymme t?ss? kyl?ss? lepoineen ja j?rjestelyineen. Sitten l?hdemme suksimaan uuden rajan yli. Jonkun matkaa hiihdetty?mme saimme j?lleen nousta autoihin, joissa taas kuskattiin v?h?n matkaa eteenp?in. Saavuimme pieneen kyl??n, johon majoituimme taloihin pariksi vuorokaudeksi. T??ll? vietimme n?m? vuorokaudet aivan herrasel?m??, sill? herkkua oli vaikka mink?laista ja mink? verran vain olisi saanut sis?lle painumaan. Mutta poissa oli ruokahalu, poissa rinnasta rauha. ?Rammari? soi jatkuvasti melkein l?pi vuorokaudet, mutta kukaan ei tuntunut siit? nauttivan. Kukaan ei saanut syd?melleen rauhaa, ei kaipuulleen lohdutusta. P?ivisin huomasi ikkunaan suuntatuvan useasti kyyneleiset silm?parit, jotka t?hyiliv?t siint?vi? vaaroja id?n suunnalta. Ajatukset kiit?v?t kauemmaksi kuin mit? silm? kantaa. Ne kiit?v?t noiden silmiin siint?vien vaarojen taakse, kotoisille tantereille ja lapsuuden leikkipaikoille. N?kyy aivan selv?sti kuinka jokainen meist? koetamme karttaa toistemme kyyneleist? katsetta ja koetamme ainakin ulkonaisesti olla vailla elon huolia. Toisin sanoen, riist?? surun pois rinnasta. On kulunut n?m? kaksi sis?isen tuskan murtamaa vuorokautta, kun alamme taas hiihdell? parinkymmenen kilometrin pituista mets?ist? taivalta. On jyrkki? laskuja, joista sukset varjon kanssa kilpaa alas kiit?v?t. On nousuja, joista ?hkyen ja puhkuen kiipe?mme yl?s. On sankkoja viidakoita, joiden l?pi pujottelemme kierrellen ja kaarrellen. On tiet? ja tiet?nt?, jota kuljemme, mutta kaikkialle seuraa tuo sama kodittomuuden tunne tuskineen ja kyyneleineen.

?? P??semme taas kyl??n, jossa lev?hd?mme ja sy?mme repussamme olevia einehi?. Onnistuipa niinkin hyvin, ett? saamme maitoakin maistella. Olihan siit? kuukausia kulunut, kun olimme maitoa n?hneet ja sy?neet.

??? Kohtapa alkoi taipaleen loppukiri. Vaikka vauhti ei mit??n kirimist? muistuttanut, oli siit? monelle aivan tarpeeksi. Ryypp?simmep? v?lill? kahvitkin er??ss? matkan varrella olevassa talossa ennen kuin p??simme matkan p??h?n. Majapaikaksemme tuli kansakoulu hajanaisen syrj?kyl?n keskustassa. T?ss? saimme viett?? kev?iset touonteon ajat, kuunnella kev??n ensimm?isen k?k?sen kukahtelut. Kaiholla muistellen kotoisten peltojen kynt?mist? ja siemenen sirottamista. Turhaan k??ntyi usein katseemme vihert?viin vaaroihin, siihen suuntaan miss? kotimme olivat. Turhaan monenlaiset arkiset ajatukset askarruttivat mieli?mme entisilt? kotoisilta ty?saroilta. Turhaan ilahduttivat mieli?mme ne monet kauniit lupaukset, joiden mukaan jo heti kev??ll? piti saada korvaukset entisist? kodeistamme uudet, ainakin saman arvoiset ja saman suuruiset kodit. Turhaan haaveilimme Turhaan haaveilimme noiden uusien kotien vainioilla ty?skennelless? haihtuvan kaipuun entisiin rakkaihin syntym?seutuihimme. Turhaan odotimme reservist? vapautumisen iloa.

??? Muistan vallan hyvin sen hetken, kun sain litteran k?teeni. Se tuntui olevan avain kulkurin polulle. Oli toukokuun 27 p?iv?n ilta, kun heitimme hyv?stit komppaniassamme ja l?ksimme vaeltamaan tuntematonta tulevaisuutta kohti. Raskaalta tuntui nostaa kulkurin reppu ensi kertaa ja suunnata matka vailla lopullista p??m??r??. L?hinn? syd?nt? tietysti oli perhe, jonka luo oli ensinn? p??st?v? ja siit? otettava taas uusi suunta ?sinne jonnekin?, mist? luulisi elatuksen hankkivan perheelleen ja itselleen.

??? Perheeni oli siirretty Etel?-Pohjanmaalle, jonne tietysti t?ytyi minunkin p??st?. Matka kesti pari vuorokautta ennen kuin p??sin perille laajoille lakeuksille. Syk?htelevin syd?min avasin talon oven, miss? perheeni asui. N?in vaimoni nurkassa kyyk?tt?v?n nukuttamassa vuoden vanhaa poikaamme. Vanha ?itini istua kyyh?tti sisareni kanssa hellanvieruspenkill? kyynelsilmin. Kaksivuotias tytt?ni, n?hdess??n minut, levitti pienet k?tens? huutaen sanomattoman iloisena: ?Is? tuli, is? tuli? ja juoksi luokseni. Otin h?net syliini. H?n kietoi pienet pehme?t k?tens? kaulani ymp?ri. Oi Jumalani, lapseni on koditon! Sin? iloitset is?si saapumisesta, sin? et ymm?rr?, mik? sanomaton tuska raastaa is?si syd?nt?.? ?Vaimoni, ?iti, sisko? — me olemme kodittomia?. Mutta ?lk?? itkek?! Vaikka olemmekin kodittomia, emme ole onnettomia. Ei ole kotejamme turhaan luovutettu, ei sankareittemme veri ole hukkaan vuotanut valkoiselle hangelle. Eiv?t ole turhaan tykkiemme putket ly?neet loimua talviselle taivaalle, eiv?tk? kiv??reittemme piiput turhaan salamoineet, eiv?tk? turhaan vereytyneet kiilt?v?t pistimemme, vaan n?m? kaikki yhdess? ovat s?ilytt?neet maamme ja kansamme vapauden ja itsen?isyyden. Me olemme viel?kin vapaat ja meill? on Jumala taivaassa. H?n ainakin auttaa meit? ja korvaa meille kaiken, mit? olemme k?rsineet ja menett?neet.

( 74 vuotta vanhassa, haalistuneessa, osittain l?pi hapertuneessa?Vaasa- lehdess? oli my?s 3 aiheeseen liittyv?? kuvaa, jotka eiv?t olleet en?? kummoisessa kunnossa. Liit?n my?s muutamia?l?yt?mi?ni aiheeseen liittyvi? kuvia?My?s kuvan,?jossa Teuvo is?ni niitt?? hevosvetoisella niittokoneella Jalovaaran kultaisilla vainioilla. Kirjoituksen olen j?ljent?nyt tuosta vuosikymmeni? vanhasta, hapertuneesta lehdest? kev??ll? 2015. Juhani Blinnikka)

Uutta rajaa kohti.

Joukkomme matkalla uudelle rajalle rauhanteon j?lkeen.

Kollaan miehi?: Er. P9 komentoryhm?.

Sek? aiheeseen liittyvi? kuvia:

Matkalla mainittu serkkujen kauppa.

Teuvo niitt?m?ss? Jalovaaran kultaisilla vainioilla.

Mutta sota jatkui: Teuvo Blinnikka Eldanka j?rven maastossa kev??ll? 1943.

——————————————————————————————————

 

Aulis Blinnikka

Huhtikuu 2009

Jalovaaran kyl? Suistamolla
Sijainti: Jalovaara sijaitsi Suistamon pit?j?n luoteislaidassa. Luoteessa ja pohjoisessa se rajoittui Soanlahden pit?j??n, id?ss? Uuksun (Salo-Uuksu) kyl??n, etel?ss? Hovinaho – Koittoon ja lounaassa Kontuvaaraan. J?nisj?rvi n?kyi 10 km:n p??ss? Jalovaaran Savihauanm?elt?, jonne rakennettiin kolmiomittaustorni 1937. Topografikartta on laadittu vain kyl?n etel?osasta. Kyl? levitt?ytyi varsin laajalle alueelle. Pituussuunnassa kertyi matkaa 5-6 kilometri?.
Asutus: Vatjan viidenneksen verokirjan mukaan Jalovaarassa ei ollut asutusta 1500-luvun alussa. L?hin asukas oli J?nisj?rven rannalla. Tarkkoja tietoja kyl?n asutuksesta on vasta vuodelta 1764, jolloin vuonna 1730 Aleksanteri Nevskin luostarille annetut kyl?n maat siirrettiin Ven?j?n talouskollegion alaisiksi kruununtiloiksi. Kyl?ss? oli t?ll?in kirjoilla 91 henkil??, joista terveit? yli 15-vuotiaita miehi? oli 26 ja naisia 18. Lapsia oli 42, loput vanhuksia tai sairaita. L?hes puolet kyl?l?isist? oli maattomia. V?kilukutietojen mukaan kyl? oli Suistamon alueen kuudenneksi suurin.
Talvisodan edell? vuonna 1938 tehdyn henkikirjoituksen mukaan Jalovaarassa asui 465 henkil??, joista miespuolisia 240 ja naisia 225. Kyl? oli seitsem?nneksi suurin.
Vuoden 1764 veroluetteloissa on mainittu nimelt? kyl?n asukkaat. Heid?n joukossaan oli mm. Matts Lehikoin, Peter Tiain, Henrick H?ckin, kaikki nimi?, jotka esiintyiv?t kyl?ss? viel? 1930-luvulla Lehikoisina, Tiaisina ja H?kkisin?. Toki paljon uusiakin nimi? liittyi kyl?n historiaan. 1800-luvun loppuvuosilta ja 1900-luvun alusta on syyt? mainita? Antti Kaksonen ja h?nen? poikansa Matti. Kaksoset ja heid?n hovinsa vaikuttivat monin tavoin kyl?n el?m??n. Heid?n tilallaan harjoitettu maanviljely ja karjanhoito oli uraauurtavaa. Tilalla ruvettiin viljelem??n ensimm?isen? mm. kylv?hein??. Navettaan mahtui 60 lehm??. Kaksoset kokeilivat Jalovaarassa my?s meijeritoimintaa ja alan opetusta. Hoviin kuului my?s mylly.
Kaksosten hovi myytiin vuonna 1916 Ilomantsin Ostronsaaresta kotoisin olleille Nikolai ja Feodor Jeskasen veljeksille, ja sen j?lkeen ruvettiin puhumaan Hovi-Jeskasesta. Veljesten ostamalla tilalla oli peltoa noin 50 ja mets?? 250 hehtaaria. Tila jaettiin kahtia vuonna 1927. Nikolaille siirtyneess? hovin p??rakennuksessa oli mm. 10×10 m:n suuruinen tupa ja nelj? kamaria. Feodor rakensi oman talon vajaan kilometrin p??h?n Kuikkalaan p?in.
Kaksosten hovissa tarvittiin paljon ty?v?ke?, jota palkattiin kyl?n ulkopuoleltakin. Kyl??n syntyi n?in uutta m?kkil?isasutusta ja alun perin kreikkalaiskatolinen v?est? sai luterilaisia joukkoonsa. Kun kyl? oli muutenkin luterilaisten seutujen raja-alueella, oli ortodoksien osuus sen v?est?st? vuonna 1937 en?? 64,2 %. Luku on hyvin l?hell? koko Suistamon keskiarvoa, sill? kunnassa oli talvisodan edell? ortodokseja 62.8 %.
Likimain Kaksosten aikoihin eli kyl?ss? pari muutakin t?rke?? vaikuttajaa. Jegor Uljanoff-Vuorisen eli Uljon Jyrkin hallussa oli enimmill??n noin 1500 hehtaaria maata, ja h?nen kauppasuhteensa ulottuivat Pietariin saakka. Herastuomarin arvon saanut Harlam Blinnikka? oli kyl?ss? niinik??n merkitt?v? maanviljelij? ja kauppamies, jonka pojat Vasili, Filip ja Heikki omistivat? kunnassa yhteens? 16 maatilaa, useita kauppoja ja myllyn.
Monien? talojen asukkaat olivat sukulaissuhteessa, joten seudulla esiintyi my?s joukko yhteisi? sukunimi?. Yleisimpi? olivat Blinnikat, Vuoriset ja Jeskaset.
Maasto ja elinkeinot: Jalovaaran maasto oli hyvin vaihtelevaa. Veljakkajoen l?hist?ll? oli savikoita, idemp?n? alavia peltoaukeita, komeita vaaramaisemia, lehtometsi? ja muutamia pikku lampia. Suuret korvet tarjosivat mets?nriistaa. Maatalous perustui viel? pitk?lle 1800-luvulle kaskiviljelyyn. Isojaon j?lkeen maanviljelij?t voivat ruveta lunastamaan 1800-luvun loppuvuosikymmenin? viljelemi??n kruununtiloja perint?tiloikseen, ja v?hitellen siirryttiin yleisesti harjoittamaan peltoviljely?. Tosin viel? ennen talvisotaa laidunnettiin karjaa kes?isin yleisesti lehtometsiss?, joista karhu saattoi napata silloin t?ll?in hiehon makupalakseen.
Hyvinvoivana pidetty kyl? eli maa- ja mets?taloudesta. Siell? oli sek? kumpuilevia? peltomaisemia ett? kovin kivikkoisia rinnepeltoja. Viimemainittujen viljely k?vi p?ins? hevosen, auran ja risu?keen kanssa, mutta jo hevosvetoisten niitto- ja haravakoneiden k?ytt??notto 1920-30-luvuilla tuotti vaikeuksia. Kyl?sep?lle tuli usein asiaa. Traktorien ja leikkuupuimurien aikakausi, joka ei ehtinyt Jalovaaraan, olisi siirt?nyt v?kisinkin osan peltoja kasvamaan mets??.
Kun kyl? ei ollut aivan suurten uittoreittien varrella, ei metsill? ollut sellaista merkityst?? kuin nykyisin voisi kuvitella. Muutamien kymmenien kilometrien p??ss? sijaitsevat suuret savotat tarjosivat kuitenkin runsaasti ty?t? monille kyl?l?isille. Talvisin kaadettiin tukkeja ja kuorittiin propseja sek? ajettiin niit? hevospelill? jokien varsille odottamaan kev?ttulvien aikana tapahtuvaa uittoa kohti Loimolaa, Roikonkoskea tai L?skel??.
Jalovaarassa oli jo vuonna 1764 r??t?li, kuusilapsinen tilaton Feodor Alekseinpoika. Ennen talvisotaa kyl? tarjosi mm. ompelijoiden, suutarien, ase- ja kellosep?n, valokuvaajan sek? sep?n ammattitaitoa. Olipa yksi nahkurikin parkitsemassa vuotia. V?lill? n?ytti jo silt?, ett? kyl??n saattaisi tulla kaivostoimintaa, kun Jalovaaran ja Hovinahon v?lilt? l?ydettiin rikkikiisuesiintym?. Vuoksenniska oy? ei pit?nyt sen hy?dynt?mist? kuitenkaan silloin kannattavana.
Kaupat, myllyt ja yhteydet: Tavallisen maaseudun tapaan muodostivat kaupat kyl?n keskeisen liiketoimintamuodon. Jalovaarassa pitiv?t kauppaa eri aikoina mm. Jegor Vuorinen, Matti Kaksonen, Harlam Blinnikka, Osip Riikonen ja Tahvo Surakka. Talvisotaa edelt?nein? vuosina toimivat kyl?ss? Veljekset Blinnikan kauppa, jolla oli useita sivumyym?l?it? sek? Soanlahden ja Suistamon osuuskaupan Jalovaaran myym?l?. Laukkasen myllytuvassa oli vuoden verran miltei sivutoimisesti hoidettu V?rtsil?n Ty?v?en ja Pienviljelij?in osuusliikkeen vaatimaton myyntipiste.
Jalovaaran osuuskassa toimi vuosina 1924 – 1943.
Perinteist? liiketoimintaa edustivat my?s myllyt, joihin liittyi usein vesivoimalla toimiva p?reh?yl?, ehk? sirkkelikin. Kaksonen oli padonnut ja osittain kanavoinut mailleen myllylaitoksen, josta tuli tilan myynnin j?lkeen aluksi Ruttosen ja 1930-luvulla Mikko Laukkasen mylly. Laukkanen remontoi mylly??n 1937 ja rakensi sen yhteyteen pienen s?hk?laitoksen, josta sai s?hk?t omaan talouteensa. My?s puimakoneesta tuli vesivoimalla toimiva. Saman puron alajuoksulla toimi niinik??n pienen patoaltaan laidalla Filip Blinnikan mylly. Se sai lis?? vesivoimaa puron toisesta sivuhaarasta, joka tuli Remsien korvesta. Jalovaaran ja Hovinahon v?limaastossa sijaitsi puolestaan Veljakkajoessa Tupin mylly ja kyl?st? noin nelj?n kilometrin p??ss? Soanjoessa Prolankosken mylly. Etel?st? johti kyl??n maantie Suistamon kirkonkyl?st?, l?nnest? Soanlahdelta ja id?st? Uuksun kyl?st?, josta oli edelleen yhteys Muuantoon ja Loimolaaan. Uuksun paikkeilta avattiin juuri ennen talvisotaa uusi tie Tolvaj?rvelle, mill? oli suuri merkitys sotatoimille. Linja-autoyhteys Sortavalaan toimi muutamina vuosina kes?isin. Henkil?auto oli parissa taloudessa, samoin puhelin. Kuitenkaan esimerkiksi kyl?n poliisilla ei ollut enemp?? autoa kuin puhelintakaan, vaan h?n joutui asioimaan osuuskaupan konttorissa.
Koulu jo 1800-luvulla: Kansakoulu saatiin Jalovaaraan aivan ensimm?isten Suistamon kylien joukossa. Leskirouva Iida Kaksonen ja h?nen Matti-poikansa antoivat koulun k?ytt??n oman myllytalonsa 1898. Seuraavana vuonna Matti Kaksonen ja Harlam Blinnikka saivat kuntakokouksessa vakinaistettua koulun kunnalliseksi. Vuonna 1905 pystytettiin Kaksosten lahjoittamalle seitsem?n hehtaarin maapalalle, korkealle m?elle uusi koulurakennus. Kun se k?vi ahtaaksi, rakennettiin viel? toinen koulurakennus vuonna 1928. My?s Uuksun ja Hovinahon lapset k?viv?t koulua aluksi Jalovaarassa. Koulu toimi? kolmeopettajaisena. Yl?koulun opettajina toimivat Konstantin Parppei vuosina 1899 – 1939 ja Jenny Blinnikka (o.s. Micklin) 1924 – 1939, 1942 – 1944 ja alakoulussa Maija Jeskanen (o.s. Blinnikka) 1924 – 1939, 1942 – 1944.
Vilkasta j?rjest?toimintaa: Jalovaaran j?rjest?toiminta oli hyvin vilkasta. Kaksosen pihassa pidetyss? kansanjuhlassa perustettiin kyl??n nuorisoseura vuonna 1905, ja sille rakennettiin talkoilla oma talo vuonna 1922 Soanlahdelle menev?n tien varteen. Hieman kauempana tiest? oli kyl?n hautausmaa. Parinsadan metrin p??ss? hautausmaasta oli ollut kyl?n tsasouna. Perim?tiedon mukaan sen oli kuitenkin polttanut soanlahtelaismies. Uutta ei jostain syyst? rakennettu.
Jalovaaran kaksi koulurakennusta ja nuorisoseurantalo toimivat vilkkaan j?rjest?toiminnan keskuksina. Seurantalolla esitettiin mm. n?ytelmi?, vietettiin ?itienp?iv?juhlia ja ohjemallisia iltamia. Koululla kokoontuivat opintokerhot ja siell? pidettiin erilaisia kursseja ja kokouksia. Kyl?ss? toimivat mm. martat, lotat, suojeluskunta, urheiluseura, maamiesseura ja ty?v?enyhdistys.
Talvisodan raskas aika: Kyl?n rauhallinen el?m? muuttui perusteellisesti syksyll? 1939. Kapeaa maantiet? alkoi kulkea sotilasosastoja, tykkej? ja kentt?keitti?it? it??n. Koulurakennuksista tuli majoituspaikkoja. Talvisodan alettua kulki tiell? evakkoreki?.
Suomalaisjoukkojen jouduttua vet?ytym??n majoittui kyl??n joulukuun puoliv?liss? kentt?sairaala 12. Koululla tehtiin petromaksin valossa leikkauksia ja hoidettiin luokissa vuodepotilaita. L?hist?n taloihin sijoitettiin vartiomiehi?, sairasauton kuljettajia ja muuta tarpeellista henkil?kuntaa. Laukkasen lammen rannalle perustettiin saunaan pesula. Koulun sauna sai toimia mm. kuolleiden huoltopaikkana. Kentt?sairaala muutti muutaman viikon kuluttua Soanlahdelle, mutta sota oli kuitenkin aina l?sn?. Varsinkin Kollaan tykkien jyske helisytti ikkunoita, ja kymmenien lentokoneiden laivueet lensiv?t kyl?n yli pommittamaan V?rtsil?n lentokentt?? ja konepajaa.
Kun suomalaiset saivat V?rtsil??n uutta lentokalustoa, alkoi alueella liikkua my?s omia koneita. Helmikuun 11. p?iv?n? k?ydyn ilmataistelun aikana ampui lentomestari Lauri Lautam?ki Polikarpov I 16-h?vitt?j?? niin, ett? se putosi kyl?n it?laidalle. Ennen sy?ksy? lent?j? ehti pudottaa koulun m?elle kolme pient? pommia. Niiden sirpaleet rikkoivat pari koulun ikkunaa ja vahingoittivat Teuvo Blinnikan talosta yhden ikkunan lis?ksi my?s kamarin p?yt??. Parin p?iv?n p??st? pudotettiin maantien l?hist?lle kaksi suuren kuopan tehnytt? pommia, toinen p?iv?ll?, toinen y?ll?.
Helmikuun kolmantenatoista p?iv?n? joutuivat jalovaaralaiset seuraamaan dramaattista ilmataistelua, joka lainehti koko pit?j?n yl?puolella. Lentokoneiden
j?lkeens? j?tt?m?t valkeat vanat ja konekiv??rien papatus toivat sodan l?helle. Ainakin nelj? lentokonetta n?ytti putoavan. Osa taistelusta k?ytiin kuitenkin havaintokent?n ulkopuolella. Loppujen lopuksi pudonneita koneita oli paljon enemm?n. Gladiatoreilla lent?nyt Lentolaivue 26 pudotti kerrassaan kahdeksan neuvostokonetta, mutta omiakin tappioita tuli. Kaksi vapaaehtoista tanskalaislent?j?? putosi ja toinen heist? kuoli.
Jonkin verran jalovaaralaisia? l?hti sotaa pakoon kohta taistelutoimien alettua. Valtaosa asui kyl?ss? kuitenkin maaliskuun 15.p?iv??n saakka, jolloin evakuointi tapahtui sodan p??tytty?. Kyl? oli talvisodan aikana ik??n kuin eteenty?nnetty siviilitukikohta, joka tarjosi monenlaista huoltoa ja suojaa rintamajoukoille.
Verinen taistelu Jalovaarassa: Jatkosodan alettua kes?ll? 1941 eteniv?t suomalaisjoukot kohti Jalovaaraa J?nisj?rven pohjoispuolitse Soanlahden sek? takakautta Tolvaj?rven – Uuksun suunnasta. J??k?ripataljoona 3 p??si 13.7. Uuksusta Jalovaaran it?laidalle. Everstiluutnantti Mauno von Schrowen komentama jalkav?kirykmentti 23 sai sitten teht?v?kseen Jalovaaran valtauksen. P??vastuu tuli majuri Onni Lampisen pataljoonalle. Neuvostojoukot taistelivat kyl?st? kiivaasti, koska sen pikainen menetys olisi voinut katkaista niiden per?ytymistien Soanlahdelta J?nisj?rven rantaa pitkin Laitioisissa. Erityisen t?rke?n? pidettiin Blinnikan kaupan kohdan tienristeyst?. Suomalaisjoukot saavuttivat? t?m?n risteyksen 15.7. klo 16. Kaksip?iv?inen taistelu Jalovaarasta oli pit?j?n valtauksen suurin. Sen aikana kaatui ainakin 24 suomalaista ja 110 ven?l?ist?. Vankeja otettiin 10. Jalovaarassa kaatuneet suomalaiset olivat kotoisin p??asiassa Lounais-H?meest?, kerrassaan seitsem?n oli Lemp??l?st?.
Sotatoimet tuhosivat kyl?st? kahdeksan asumusta ulkorakennuksineen ja toistakymment? vaurioitui. Tuhoutuneiden rakennusten joukossa olivat mm. Veljekset Blinnikan kauppa sek? l?hist?ll? sijainnut Santeri Vuorisen suuri asuinrakennus. Koulun m?ell? oli suomalaisten tykist?tuli romahduttanut Teuvo Blinnikan savusaunan ja vahingoittanut vanhan koulun hirsisein??.
Jalovaara j?tett?v? uudelleen: Joitakin asukkaita muutti takaisin koteihinsa jo syksyll? 1941, mutta varsinainen muutto tapahtui kev??ll? 1942. Sodan vaurioita korjattiin ja peltoja viljeltiin. Uusi evakuointik?sky tuli kuitenkin hein?kuun alkupuolella 1944. Kyl? tyhjeni muuten, mutta sinne j?i ilmasuojelumiehi? ja pari- kolmekymment? ty?velvollista sadonkorjuuteht?viin. Koululla toimi jonkin aikaa armeijan ilmavalvonta- ja s??tietoja ker??v? ryhm?, Feodor Jeskasen tiloissa korjattiin armeijan polkupy?ri?, S.F. Vuorisen rakennuksessa toimi kentt?posti ja Santeri Vuorisen taloa asuivat sotapoliisit. Is-miehet ja ty?velvolliset majailivat Vasili ja Heikki Blinnikan rakennuksissa. Rauhantulon j?lkeen tapahtui kyl?n j?lkievakuointi 21.9. Hevosmiehet suuntasivat kohti Tohmaj?rve?, jalkamiehet Alatun aseman h?rk?vaunuihin matkallaan Kauhavalle.
Kyl? vain muistoissa: Jalovaarassa p??stiin k?ym??n vasta vuonna 1990. Aikaisemmin asuttua kyl?? ei en?? ollut. Neuvostoliitossa 1960-luvulla toteutettu maatalousuudistus katsoi sen perspektiivitt?m?ksi. Asukkaat siirrettiin pois, rakennukset purettiin tai tuhottiin. Kyl?n pelloilla laidunnettiin kuitenkin vuosikausia Lepp?syrj?n sovhoosin karjaa. Kun sovhoosi lopetettiin 1990-luvulla, karjan vierailu p??ttyi. Seutu on m??r?tty mets?teollisuuden raaka-aine-alueeksi. Jalovaara el?? vain muistoissa ja muutamina hautakivin?. Jos kyl?st? etsii sateensuojaa, on ainoa paikka kansakoulun kolmiosainen betonikellari. Senkin ikkuna-aukon p??ll? kasvaa koivu.
::
1.? Suistamon pit?j?n l?nsilaitoja kuvaava kartta. 2.? Kollaa kest?? kirjan kirjoittajan Erkki Palolammin ottama kuva 15..3. 1940 Halosen pihasta l?nteen. Etualalla veljekset Blinnikan riihi. Sen takana ko. veljesten kaupparakennus. Kauempana S.M. Vuorisen vanha piha. Taustalla n?kyy mm. nuorisoseurantalon katto.
2.? Jalovaarassa ei ole j?ljell? yht??n rakennusta. Jos haluaa menn? sateensuojaan, on laskeuduttava portaita ns. uuden koulun? betoniseen, kolmiosaiseen kellariin. Kolmihaaraisen koivun alla kellarin ikkuna. Se oli tehty niin l?helle maan pintaa, ett? kellariin tulvi vett? ikkunasta joka kev?t lumien sulaessa.