Kirjoituksia

Teuvo Blinnikka 

Kollaalta yhteisen isänmaan rajojen sisälle.

Scan0006

Scan0003

Karjalainen, nyt Etelä-Pohjanmaalla asuva rintamamies Teuvo Blinnikka kuvailee “Vaasalle” kirjoittamassaan muistelmakirjoituksessaan vaikutelmiaan vuosi sitten tapahtuneesta joukkojemme peräyttämisestä uudelle rajalle hänen kotiseutunsa kautta.

   Hämärtyy maaliskuun 13 päivän aamu 1940. Kiskomme irti teltan seinään kiinni jäätyneet päämme ja alamme soluttautua ulos teltasta, johon meitä on sijoittunut kaikkiaan viisikymmentä miestä yötä viettämään.

   Edellisenä päivänä on ollut komppaniallamme kova kohtalo, sillä tulisessa kamppailussa olemme saaneet menettää kaatuneina 14 miestä ja haavoittuneina 26, joiden joukossa komppaniamme parhaita, kuten haavoittuneena komppaniamme päällikön ja joukkueenjohtajavänrikin, sekä monta muuta hyvää, urhoollista soturia.

   Päivän kohtalon kovuuden vuoksi olen saanut määräyksen ottaa ryhmäni haavoittuneiden huoltoon, sillä kaksi mukana olevaa lääkintämiestämme eivät ehdi huoltaa kaikkia komppaniamme haavoittuneita suojapaikkaan. Komppanian miehet ovat kovin uupuneita, sillä kolme vuorokautta ovat kestäneet yhtämittaa tähän painoon rynnistyksemme erään sissiporukan avustamana. Nyt olemme saaneet valmiiksi motin erään rintamaosan sivustaan tunkeutuneista vihollisista. Vatsamme ovat tyhjät ja jäsenemme riutuneet. Muona oli määrä tuoda heti perässämme, mutta vihollisen kovien, epätoivoisten rynnistystentuloksena oli, ettei sitä voitu tuoda kolmeen vuorokauteen. Ainoana lohdutuksena oli viholliselta valtaamamme ”hleebushkikuorma” ja useita kenttäkeittiöitä, joissa oli hevosenlihalla höystettyä ohraryynipuuroa. Vahinko vain, että keittiöt räjäytimme heti valtauksen jälkeen, joten jouduimme nyt hankeen lentäneitä ja siinä jäätyneitä puuromöhkäleitä pakissamme sulattamaan ennen kuin niitä voimme käyttää vatsamme täytteeksi.

   Yksi joukkueemme oli mottivartiossa ja muu komppania oli illan hämärässä tehnyt hyökkäyksen vihollisen rintaman sivustaan jonkun muun porukan avustamana ja heidän oli määrä myös yöpyä ”siellä jossain”.

Haavoittuneille, kuin myös itsellemmekin, olimme määräyksen mukaan tehneet useampia telttoja erään kalliojyrkänteen juurelle, jossa olimme paremmassa suojassa vihollisen tykistö- ja heitintulelta. Tässä sai haavoittuneista suurin osa viettää kokonaisen vuorokauden, koska kulkureitit huoltotielle eivät olleet vielä luotettavan selvät. osa lievemmin haavoittuneita kylläkin pääsi jo illalla livahtamaan täältä pois hyökkäävien joukkojemme mukana. Mutta vaikeammin haavoittuneet oli pakko jättää tähän päivään odottamaan teltoissa selvempää kulkuväylää.

   Tästä alkoi varsinainen vaelluksemme rintamalta, vaikka emme sitä vielä silloin tienneet itsekään. Vedimme ahkiot esiin lentopiiloista, kopistimme niissä olevan lumen pois ja taitoimme kuusenhavuja pohjalle pehmikkeeksi. Luotien napsahtaessa jäätyneisiin puihin ja kranaattien räiskähdellessä ympärillämme alamme siirtää vaikeammin haavoittuneita sotilaitamme teltoista ahkioihin. Ahkioita on liian vähän, vaikka siihen on tuotu konekiväärien vetoahkiotkin, joten lievemmin haavoittuneiden täytyy koittaa taivaltaa omin voimin. Kello on jo yli yhdeksän. Kolonnamme on lähtövalmiina, odotamme vielä saattamaan lähteviä partioitamme. Kohta saammekin määräyksen lähteä liikkeelle. Partiot edeltämme ja sivuiltamme soluvat rohkeasti korven kätköihin turvaamaan kulkuamme. Nyt lähtee hitaasti neljäntoista ahkion kolonna liikkeelle. Paljon on lisäksi sellaisia, jotka koettavat seurata perässä, kuka hiihtäen, kuka kävellen, suksisauvoja tukenaan käyttäen.

   Kaikkialla ympärillämme räiskää ja rätisee. Lunta ja oksia tipahtelee päällemme luotien napsaessa puihin. Se kuuluu yhtämittaisena kuin tikan naputus. Kauempaa kuuluu katkeamattomana konekiväärien kuolonlaulu, jota tahtia sotkevat pikakiväärien ja konepistoolien vihaisen terävät sarjat. Tämän kaiken seasta erottuvat myös kiväärien epätasaiset räiskeet. Tykkien lähtölaukaukset kuuluvat kuin ukkosenjyrinä. Ammukset räjähtelevät milloin lähellä, milloin vähän kauempana. Kaatuneita vihollisia makaa kaikkialla polkumme molemmin puolin, kuka missäkin asennossa ja minkäkin näköisenä. Siellä täällä näemme muutaman oman sankarimme tyytyväisenä, tehtävänsä täyttäneenä, kaikkensa uhranneena, lepäävän viimeistä untaan rakastamansa isänmaan talvisen luonnon helmassa, ikihongan tai kuusen huminallaan siunaten ja kiittäen hänen viimeistä muistoaan. Sydämessämme on raskas kaipaus jokaista kaatunutta kohtaan. – Rauha heidän sieluilleen!

   Poluksi muodostunut suksilatu luikertaa jylhän kuusikon läpi, siellä täällä pistäytyen jonkun rämeen reunaan. Läheltä kuuluu kovaa surinaa. Suojaudumme puiden suojaan. Vihollisen pommikonemuodostelma on päällämme. Se pimentää koko ilman. Pommikoneita saattamassa olevat hävittäjät kiepsahtelevat aivan puiden latvojen tasalla, mutta eivät huomaa meitä. Korpi on kätkenyt lapsensa. Jatkamme verkalleen matkaamme eteenpäin. Joskus pysähdymme ja koetamme järjestää haavoittuneille mukavampaa asentoa ahkiossaan.

   Edessä alkaa kuulua räiskettä. Taas pysähdymme. Partiomme on kohdannut vihollispartion. Ei kestä kauan kun pauke lakkaa ja tie on jälleen selvä. Vihollispartio on luikkinut sinne mistä se on tullutkin.

   Luikertelemme seuraavalle männikkökummulle, josta kuuluu kranaattien räiskettä. Taas räjähtää aivan lähellä, paksu mänty kaatuu ryskyen maahan. Ammus on osunut siihen. Alkaa räjähdellä useampia. Puita kaatuu, oksia lentää, ammukset huutavat, sirpaleita lentää, viheltää, ulvoo, vinkuu.  Olemme joutuneet tykistökeskitykseen. Kuuluu surkea ujellus. Tuo tulee kohti. Kyyristymme. Lunta,  multaa, sammalta lentää päällemme. Ammus on lentänyt minun ja ahkiomme väliin, mutta onni, se ei räjähtänyt. Tuli suutari.

Puhdistamme lumet ja mullat ahkiossamme olevan vänrikin kasvoilta ja peitteiltä ja jatkamme taas matkaamme odottaen viimeisen hetkemme lyöntiä. Pääsemme kuitenkin onnellisesti läpi keskitysalueen. Ainoastaan yksi miehistämme saa pienen sirpaleen jalkaansa.

   Pääsemme näin vihdoin muun komppaniamme viimeiselle majoituspaikalle. Siellä on ollut kamala yö. Ovat olleet koko yön ankarassa tykistökeskityksessä. On tullut kaatuneita, on haavoittuneita, joukossa tuttuja naapureita, sukulaisiakin. Mielemme on raskas. Se on kohtalo, joka on näin määrännyt.

   Saamme eräästä korsusta vähän kuumaa vettä, jolla kostutamme haavoittuneiden suita. Muuta ei ole tarjottavana, sillä muonaa on kovin niukalti vain tännekin saatu, ja nekin vähäiset no jo ehditty syödä. Nälkä soittaa suolissamme, väsymys jäsenissämme, mutta emme jouda näitä ajattelemaan, sillä haavoittuneet on saatava vihdoin hoitoon.

   Kello on 25 min. vajaa 11. Lähetti saapuu iloisen näköisenä. Varmaan hänellä on hyviä uutisia.

   – Pojat, rauha tulee tänään kello 11! Sota on lopussa! huudahtaa hän.

   – Eiköhän se ole vain telttapropagandaa, sanomme kaikki kuin yhdestä suusta.

   – Se on ihan totta, vakuuttaa lähetti. Esikunnasta on lähetetty aivan varma tieto. Uskokaa nyt!

   – Jumalan kiitos! Rauha, onko tämä totta? Meitä on vielä paljon, jotka elämme. Olemme säilyneet terveenä ja pääsemme kohta kotiin.! Niin, kotiin. Entä valtakunnan rajat? Kuinkahan ne? välähtää pahaenteisesti mielessämme. Rauha ja rajat? Kuljemme hitaasti ja vaivalloisesti eteenpäin. Puhumme haavoittuneillekin tästä rauhan sanomasta, ilahduttaaksemme heitä. Sydämemme on sekaisin, täynnä iloa, surua ja epätoivoa. Katsomme kelloon joka viiden minuutin kuluttua. Kyllä se sittenkin oli sitä telttapropagandaa, koko rauhan sanoma. Tykkien yhtämittainen jyrinä tuntuu kiihtyvän yhtämittaisena kaikuna. Konekiväärit laulavat vyön mittaisia sarjoja, pikakiväärien, konepistoolien ja kiväärien yhtyessä rätinällään  ja räiskeellään tähän yhtämittaiseen , korviasärkevään, epätoivoiseen, kuolemaa tuottavaan kaikuun ja jyrinään. Yhä räjähtelevät ammukset ympärillämme. Kammottava ammusten ulvonta kuuluu ilmassa, johon yhtyy silloin tällöin lentokoneiden vainoava surina. Tällainenko rauha? Ei se sittenkään ollut totta.

   Kello on 5 min. vaille 11. Tapahtuu jotain merkillistä. Jyrinä lakkaa, kaiku vaikenee. Kerran vielä jyräyttää tykki yksinäisen laukauksen. Oliko tämä todella viimeinen? Ammus räjähtää, kaiku harhailee yksinään ilmassa. Ei kuulu muuta. Tämä on outoa. Kello on tasan 11. Metsässä vallitsee haudan hiljaisuus.

   Se oli sittenkin totta. Rauha on tullut! Jumalan kiitos, että olemme saaneet nähdä tämän ilon päivän aivan elävin silmin. Näin ajatellen pääsemme vihdoinkin huoltotielle. Nostamme haavoittuneet rekeen ja toivotamme heille hyvää vointia ja näkemiin. Tämäkin tehtävämme on nyt loppuun suoritettu.

   Huomaamme tien vieressä elintarpeiden jakelupaikan. Se on tervetullut vihdoinkin. Kiiruhdamme kuin nälkäiset sudet saaliin kimppuun. Sieltä saamme leipää, voita, juustoa, makkaraa, kahvia ja sokeria aivan yllin kyllin. ”Nyt me pärjäämme”, tuumaamme ja lähdemme iloisina hiihtämään, makkaravyyhdet upseerihihnana yli olan. Huomaamme vielä pari isoa laatikkoa tien vieressä. Mitähän nuo sisältävät? Toisessa on maksalaatikkoa, josta nostammekin aika harkot reppuumme painoksi. Toisen laatikon kantta kohottaessa huomaamme suureksi iloksemme olevan täpötäynnä ”kuutamoklubi”-laatikoita. Pistämme pari laatikkoa miestä päälle taskuihimme. ja lähdemme etsimään hyvää tervaskantoa tehdäksemme nuotion ja syödäksemme siinä oikein juhla-aterian rauhan kunniaksi.

   Kohta loimuaakin iloinen valkea puron rannalla löytämämme tervaskannon juurella. Muutamassa pakissa sirisee maksalaatikko oikein voilla höystettynä ja toisessa ”römpsissä” leikittelee vesi  kiehumispisteessä odotellen myrkkyjä ja muuttuakseen juhlakahviksi aimo aterian päälle. Pian alkavat vahvasti voidellut leipäpalat, pala toisensa jälkeen, häipyä suihimme maukkaan maksalaatikon ja makkaranpalojen painostamana. Vauhtia kiihdytämme kuumalla kahviryypyllä. Pakillinen toisensa jälkeen alkaa tyhjetä, jotavastoin vatsoissamme alkaa vallita täydellinen hyvinvoinnin tunne. Kohta olemmekin päättäneet juhla-ateriamme, pistämme ”kuutamoklubit” savuamaan ja alamme vetäytyä komppaniamme kokoontumispaikalle. Siellä kuuluu miesten keskuudessa vilkasta puheensorinaa. Kuka muistelee mitäkin tapahtumaa sodan ajalta. Varsinkin viimeöisistä kovista tykistökeskityksistä puhutaan ja sen yhteydessä kaatuneita tai haavoittuneita kaiholla muistellen. Toiset iloitsevat suuresti tulleesta rauhasta ja omasta olemassa olostaan – toisin sanoen kun ovat säilyneet elävinä ja terveinä sodan melskeistä. Toisiin on taas vakava, epätoivon jännittävä outo aavistus lyönyt leimansa. Nämä ovat Karjalan miehiä, joista moni seisoi paraillaan kotipitäjänsä rajojen sisällä ja sai viimeiset tuliset taistelut käydä tutuilla tantereilla. Ne rajat, ne kalvavat miesten mieliä, se epätoivoisuuden tunne on kuin raskas taakka hartioillamme. Ne rajat. Pohdimme keskenämme. Teemme arvioita ja saamme yksimielisen laskelman tuloksena lopullisen päätöksen: Koska emme ole kärsineet sotilaallisia tappioita, niin emme myös ole velvollisia tekemään luovutuksiakaan. Pahimmassa tapauksessa joudumme luovuttamaan korkeintaan ne alueet, jotka sodan aikana ovat olleet vihollisen jaloissa.

      Kuuluu käsky: ”Valmistautukaa”. Pian alkavat komppaniamme miehet parijonossa suksilla solua rinnettä alas. Alkaa paluu rintamalta. Ajatukset harhailevat kaikkialla. Joskus tekee mielemme iloisina laulahtaa: ”Taistoista riennämme rauhan toimintaan, saa kuntomme kultaiset laihot nousemaan…” Mutta taas hyytyy hymymme, jäykistyy ilomme. ”Ne rajat”, välähtää taas mieliimme. Nouseeko kultainen laiho kotoisista pelloistamme meidän itsemme ja lastemme hyväksi vai ovatko totta kuulemamme huhut, että joudumme jättämään rakkaat kotimme.

    ”Konekiväärit eivät seuraa komppaniaa, tulee jäljeltä ilmoitus. Pysähdymme odottamaan. ”Ryssän partio edessämme”, huomauttaa joku. Aivan oikein, nelimiehinen venäläinen partio vetäytyy hiihtäen latuvarteen. muutamia etumaisia miehiä kiinnostaa mennä tarinalle partion luokse. ”Trastui ruskie soldaati” tervehdimme heitä. ”Trastui, trastui finskie soldaati”, saamme vastauksen. Tervehdimme entisiä vihollisia kädestä pitäen. He  ovat nuoren näköisiä, pienenpuoleisia, mutta iloisilta vaikuttavia miehiä. Kahdella heistä on aseistuksena Suomi-konepistoolia muistuttavat konepistoolit ja vöissä roikkui useampia täysinäisiä panosrumpuja. Toisilla kahdella on tavalliset ”rengaskova-kiväärit”. Miehet ovat luonteeltaan vilkkaita, tietämämme mukaan upseerikokelaita, joille rauhansanoma näyttää tuottaneen sanomattoman ilon. He koettavat jutella kanssamme, sammoin mekin, mutta siitä ei tule mitään, sillä venäjänkielen taitomme on suurin piirtein jo tervehtiessä loppuun käytetty. Tarjoamme tupakat heille joka miehelle. He kiittävät ja näyttävät meille, että nyt joutaa aseet heittää metsään. Hyvästelemme heidät taas kätellen. He lähtevät iloisina hiihtää ryötöstämään ja katoavat korven kätköihin.

    Meidän matkamme suuntautuu toisaanne, läpi korpien, yli soiden ja rämeiden kohti erästä maantietä. Illan hämärässä pääsemmekin maantielle erään metsänvartijan talon läheisyyteen. Tie on täynnä kuormastoa, tykistöä ja miehiä, jotka ovat pysähtyneet. Saamme tietää, että eräs suurempi venäläinen partio, joka ei ole vielä saanut rauhan viestiä, on hyökännyt metsänvartion taloa vastaan, johon oli majoittunut meikäläinen pioneeriporukka. Nyt koetetaan tulkin avulla saada heille tietoon rauhanviesti. Vähitellen päästäänkin yksimielisyyteen ja päästään jatkamaan matkaamme.

   Upseereitamme liikkuu vilkkaasti tiellä. Heiltä saamme nyt varmalta taholta tietää sen todellisen iskun, että Karjala on luovutettu. Onko tämä pahaa unta? Hyvä Jumala, olemme kodittomia? Ovatko aseemme kylväneet kuolemaa lukemattomien vihollislaumojen keskuuteen? Ovatko turhaan tuhannet Suomen urheat soturit sydänverensä vuodattaneet? Ovatko kylmät, nälät, kärsimykset, kaikki turhaan menneet. Miksi on kohtalomme näin kova, julma? Kodittomia? Olemme kodittomia? Miksi kohtalo ei sallinut meidänkin kaatua rakkaan Karjalan ikihongikon huminaan? Miksi täytyy jättää kauempana olevat kotoiset kunnaat verellä tahraamattomina viholliselle? Miksi, miksi emme saaneet taistella kotoisilla pientareilla – ja kaatua kotimme kynnykselle? Miksi täytyy joutua kulkuriksi maailmaan? Tällaisten ajatusten ahdistamina hiihtelemme alakuloisina talvi-illan hämärän peittämää metsäistä tietä. Pääsemme viimein noin klo23 ajoissa erääseen  muutaman pienen mökin muodostamaan kyläntapaiseen. Kylän lähettyvillä on työkomppanian aikaisemmin tekemiä pahvitelttoja, joissa meidän on määrä yöpyä. Menemme sisälle telttaan, kaivamme esille pakkimme, täytämme ne lumella ja panemme sitten kaminan päälle kiehumaan. Kun tee on valmis, etsimme repuistamme monenlaiset herkut syödäksemme. Mutta ruoka ei tunnu monellekaan maistuvan. Kaikki ovat kovin hiljaisia ja alakuloisen näköisiä. Ei kuulu puheen sorinaa, eikä lasketella vitsejä, naurusta puhumattakaan. Vähitellen laskeudumme kaikki koko ruumiin varaan odottelemaan unta, joka tavallisesti tämmöistenkin päivätöiden päätyttyä tuli tuudittamatta. Mutta toisin on nyt. Kuuluu yskimistä, toiset sytyttävät tupakoitaan, toiset taas nukkuvat hiljaa koiranuntaan. Kaikkien kasvoilla on vakava ilme ja ajatukset tekevät ahkerasti työtä.

   Näin kului aika jo aamupuoleen yötä, jolloin tuli lähetti ilmoittamaan matkan jatkamisesta. Noin kello puoli kolme alkoivat miesjonot suksilla luikerrella eteenpäin tavotteena noin 4 kilometrin päässä oleva tienristeys. Mieliala ei ollut kadehdittava. Kaikki vaiteliaina kuin varjot hiihtelivät verkalleen aamuhämärässä. Edestä alkoi näkyä autojen valoa. Siis olimme saavuttaneet määrätyn tavoitteen. Jonkun aikaa kestäneen järjestelyn jälkeen saimme käskyn kiivetä tiellä oleviin kuorma-autoihin. Kun lastaus oli suoritettuloppuun, alkoivat autojen moottorit surista  ja kolonna lähti liikkeelle aamuhämärän vaihtuessa kirkkaaseen päivänvaloon. Tienristeyksessä oleva metsänvartijan talo jäi jälellemme.

   Tie oli tuttu. Olin usein talvisin ajellut tätä samaa tietä hevosella kuunnellen reen kitinää, kulkusten helinää ja ihaillut joskus kirkkaana kuutamoyönä valkoisella lumihangella sekä puiden oksilla kimmeltäviä kirkkaita tähtikirkkaita kiteitä. Kesäisin olin joskus kyytipoikana ollessani ohjannut autoa tätä samaa kauniiden vihreiden metsäkumpujen välitse ja usein kummulta kummulle luikertelevaa tietä. En tiennyt silloin, että tätä samaa tietä täytyy kerran kulkea sotapolulta ja näin raskaiden ajatusten murtamana.

   Sivuutamme suurehkon kylän. Kaikki näyttää kylässä kuin kuolleelta. Ei kohoa savu talojen savupiipuista kohden korkeutta kuten ennen tyynenä talviaamuna. Ei näy ihmisiä ahertamassa kotinsa ympäristössä. Kylää puolekseen ympäröivä järvi lepää talviuntaan jäisissä kahleissa, valkoisen lumivaipan peittämänä. Kylmänä aaveena jää kylä taaksemme. Moottorit surisevat, autojono kiitää mutkittelevaa tietä mäeltä mäelle, harjanteelta harjanteelle.

   Sivuutamme taas erään kylän. Ainoastaan sotilaita hevosineen siinäkin häärii talojen pihoissa. Automme ylittävät sillan ja kiitävät pitkin matalaa, kapeata harjannetta, jota kesäisin molemmin puolin kaunistavat välkkyvät veet. Olen noitakin vesiä soudellut jonkun toverin kanssa ollessani kalastusmatkalla. Taas on edessämme kylä, jonka keskellä on järvi. Tuolla samalla järvellä olen onkinut jo pikkupoikana ollessani. Siinä olen myös usein syksyisin ahdistellut lukemattomia sorsaparvia. Tuossa on uusi koulu, joka juuri syksyllä valmistui. Kylässä vallitsee haudanhiljaisuus. Näyttää siltä kuin kylän keskeisimmällä kunnaalla ylpeänä kohoava vanha hautausmaan kuusikko olisi loitsinut kaiken elon maan alaiseen ikuiseen hiljaisuuteen.

   Ei kestä kauan, kun kylä on häipynyt näköpiiristämme. Maisemat käyvät yhä tutuimmiksi. Jokaiseen mäkeen, puuhun, kiveen, kantoon liittyy omat muistonsa. Tuolla korvella olen useita öitä haaskalla vahtinut karhua. Tuolla kauempana olevassa korvessa olen ampunut mesikämmenen rintaan luodin tästä samasta pystykorvasta, jota käteni juuri puristaa ja jolla menneenä talvena olen saanut kaataa niin monia vapautemme vaanijia. Tuolla kankaalla olen vahtinut ruskeaturkkista kettua, punaisten lippusiiman lippujen komeana jonona lepattaessa valkoisen lumen ja auringon loisteessa. Tuossa pari lampea, joiden rannoille huoletonna pikkupoikana ollessani juoksin onkimaan ja laskevan auringon luodessa veteen viime säteitään katselin sorsapoikasten viatonta leikkiä tyynessä ruohikossa. Tuolla kummulla olen usein syksyisin ampunut useita kymmeniä teeriä kuvilta jo veljeni kanssa. Hänen, jonka ei ole tarvinnut nähdä näitä raskaita aikoja, vaan on joku vuosi sitten saanut muuttaa ikuisille rauhan majoille, missä ei ole sotaa, ei surua eikä kärsimyksiä. Tuosta männystä olen koiranhaukusta pudottanut raksuttavan metson. Näitä polkuja olen usein kulkenut jänisjahdilla ollessani. Vieläkö koskaan saan astella näitä rakastamiani tantereita? Sen yksin luoja tietää. Kertoessani näitä muistelmiani huomaan, kuinka monen aseveljeni silmänurkasta vierähtää poskelle kimmeltävä kyynel. Heidänkin mielessään ovat omat muistonsa, sillä lukuun ottamatta kahta aseveikkoa, toiset tässä autossa olevat olemme kaikki karjalaisia ja nyt kodittomia.

    Silmiimme näkyvät jo ensimmäiset kotikyläni talot. Tuosta ensimmäisestä talosta on kahden pienokaisen isä jäänyt kunnian kentille ja toinen veli haavoittunut. Tuolta mökin nuori poika on vapaaehtoisena lähtenyt rintamalle ja saanut uhrata nuoren elämänsä. Turhaan tuolla kauempana harmaassa talossa leskiäiti poikaansa odottaa, sillä hänenkin poikansa on ajasta poismuuttaneiden sankarien joukossa. Tuolta myös on pari naapuria haavoittunut.

    Näemme talon pihasta kuin myös mökin ikkunasta tuttujen emäntien vilkuttavan meille tuliaisiksi. Täällä ovat siis vielä kaikki kotonaan. Auto hyppäyttää meitä yli jokisillan. oikealla puolellamme on kolmen pikkulammen muodostama vesistöjono, jonka molemmin puolin on viljelyksiä ja taloja. Vasemmalla joen mutkasta pilkistää omistamiani viljelyksiä, joissa keväisin olen auringonsäteiden kera kilpaa sirotellut kultaisia jyviä maahan, lepohetkellä kuunnellut kuuluvaa käen kukuntaa ja karjankellojen iloista kilinää sekä kaikuvaan teeren kukerrukseen yhtyvää kyyhkysen yksinäistä valittavaa tuukutusta. Olenhan nyt juuri kuin tuo yksinäinen kyyhkynen metsässä petettynä, vailla suojaa, turvaa ja huomisen einettä. Eihän ole enää omaa kattoa pääni päälle, ei viljaa aitassani, eikä karja kesäilloin iloisina kellojaan kilistäen tuo lämmintä maitoa lapsilleni, eikä muullekaan perheelleni.

    Oikealla, kauniilla koivukummulla on siisti punainen naapuritalo, jonka leikkisän isännän kanssa usein illoin rupattelimme elämän iloista, huolista, satotoiveista ja kaikesta mihin rauhanaikainen talouselämä antoi puheen aihetta. Milloin ja missä tapaan jälleen tuon leikkisän puhekaverin?

   Tien molemmin puolin ovat viljelysaukeamat suurine latoineen. Suoraan edessä olevalla metsäisellä kummulla on suuri vihertävän valkoinen talo punaisine ulkorakennuksineen. Siinä talossa on yksi sisaristani, jonka kanssa olen leikkinyt lapsuudenleikkini. Koulutiellä olemme jutelleet kaikki sydämemme salaisuudet toisillemme.

    Tuosta johtaa tie tältä suunnalta suoraan kotiini. Tuota tietä olen usein joko puu- tai heinäkuorman päällä tyytyväisenä hyräillen ajanut, mielessäni yhä uusien työsuunnitelmien onnellinen toteuttaminen. Tuolla näkyykin kauempana latoja ja viljelyksiä. Viljelyksiä joita jo kauan olen astellut aurankurjen yli kumartuneena ajatellen ” Yhä kypsempi kynnös jälkeeni jää tuhat muistojen pyhää maata”. Metsän takaa pilkistää kotoinen riihi, jossa monena aamupuhteena isävainaan kanssa kolkuttelimme jyviä irti oljista. Kauempana karjakujan varrella kohottaa upeakotikuusi latvansa kaiken yli, levittäen tukevat, pitkät oksansa suojatakseen ympäristönsä kaikelta vaaralta. Siihen olin poikasena usein kiivennyt kottaraisen pesäpönttöjä kiinnittämään ja kukkumaan kilpaa kultakäkösen kanssa. Kuusesta vähän oikealla näkyy valkoinen kansakoulu punaisine ikkunalautoineen. Siinä on harmaahapsinen, hyvänsävyisä opettajamme takonut päähäni kansakoulussa opetettavat tiedot. Koulualoilla olin siinä pihassa monet pallopelit lyönyt, monet hipat juossut ja monta keilaa kaatanut. Talvisin koulun jyrkässä mäessä monet hyvät suksikyydit saanut ja monta kuperkeikkaakin kääntänyt.

   Sivuutamme vasemmalla olevan mäen. Nyt näkyykin jo vanhanpunainen kotitaloni navettoineen ja aittarakennuksineen. Lapsena veljeni ja siskojeni istuttamat kuuset ja männyt piirittävät alastomia omena- ja kirsikkapuita, rakennuksia ja koko olemusta. Pystyttämäni kuultavanvalkoinen lipputanko seisoo kaiken tämän keskellä yhtä suorana kuin ennenkin. Siinä on kotini, siellä on vielä perheenikin. Kotini? Onko se enää minun? Onko kodissani rauha kuten ennen? Voinko enää koskaan avata se oven, astua kynnyksen yli ja istahtaa lavitsalle tyytyväisenä väsymyksestä levähtämään, huoaten: ” Olen kotona”! Voinko ihailla kodin ympärillä lainehtivaa viljaa tai tuoksuvaa kauniisti kukkivaa apilaspeltoa? Kyynel vierähtää kasvoilleni. Kaikki on mennyttä! Mennyt on lapsuuteni koti, mennyt isän perintö, menneet työni tulokset, kaikki vaivannäköni, Mennyt odottamani lasteni suojapaikka ja toivottu vanhuuteni leposija. Kaikki, kaikki on mennyt, kaikki toivomukseni riistetty hajalle ja unelmani turhiin rauenneet. Edessä on ainoastaan tuskaa, kärsimystä ja kyyneleitä täynnä oleva mieron tie. Mitä merkitsee elämä ilman kotia, mitä on olla kulkurina maailmassa? Kaikkensa menettäneelle kuolo on eloa parempi. Kyynel kuivahtaa poskipäille, katse jäykistyy, oikea käsi kohoaa lumitakin päällä vyössä olevaan mauserin kahvaan. Päätös on selvä. Hyppään kiitävästä autosta, menen kotiini, vedän viimeisen kerran siniristilipun kotini tankoon – ja –!. Mutta vaimo, pienet lapseni, äiti, sisko! Ei, he ovat vielä siellä, ei, heitä minä en saata jättää. En voi sammuttaa heiltä viimeistä toivon kipinää. Koska olen kestänyt sodan kärsimykset, on minun otettava tyynenä vastaan nämäkin raskaan rauhan hetket. Eihän ole ensimmäinen kerta kun Karjalainen mies on saanut jättää kotinsa tai seisoa kotinsa raunioilla.  Karjalan mies on luotu kärsimään ja kestämää. Ei, hän ei saa sortua epätoivoisen  surutaakan alle, vaan hänen täytyy yhä esi-isäin lailla kulkea pää pystyssäpäin halki synkän tulevaisuuden, näyttäköön se vaikka kuinka mustalta ja uhkaavalta.

     Näin ajatuksissani taistellen huomaan, että olemmekin kylämme osuuskaupan pihassa, jossa näkyy paljon tuttuja naapureita häärimässä tavaroiden kuljetushommissa. Kaikenlaista taloustavaraa on koottu jo paljon pihaan ja tien viereen. Viekää terveisiä kotiini ja sanokaa perheelleni, että minä elän vielä! Huudan naapureille ohikiitävästä autosta.

     Tuossa ovat betooniset portinpylväät, josta lähtee yleisemmin käytetty tie kouluille ja kotiini. Luonto on muodostanut tiestä kauniin puistokujan. Lehtipuut, jotka nyt seisovat talvisessa alastomuudessaan, näyttävät raastetuilta samoin kuin mekin. Nyt häipyy kotitaloni pääty näkyvistämme, häipyy viimeisen kerran.

    – Hyvästi koti, hyvästi ehkä iäti! Muistan tuon raskaan hetken ainiaan, jos minne elämässä käykin tieni. Muistan, kuinka sanomaton tuska raastoi sydäntäni. Muistan, kuinka hammasta purren koetin sittenkin kestää kaiken.

   Parin mökkiä sivuutettua tie haaraantui. Toinen haara vie pitäjämme kirkolle ja asemalle, toinen taas 10 km päässä olevan naapuripitäjän kirkolle. Tien risteyksessä on serkkujeni kauppatalo, jonka piha ei myöskään muistuta rauhallista tyyliä, vaan on kylästä koottua kaikenlaista tavaraa pois siirtoa varten kyytiä odottamassa.

      Käännymme lähimpään naapurikylään kääntyvälle tielle. Taas pari naapuritaloa jää jälelle. Toisen rappusilla oleva väki vilkuttaa meille. Oikealla on nuorisoseuran talo punaiseksi maalattuna, valkoisine ikkunalautoineen. Monenlaiset muistot välkkyvät tämän talon elämyksiin liittyen. Siinä olin monta iltaa viettänyt, monta ”paginua pagissuh” ja monta kappaleosaa harjoitellut ja pelannut. Monta kertaa tästä paikasta talvisin olin lähtenyt kilpalatuselle suksimaan. Monta kertaa saanut pinnistellä kesäurheilun mestaruudesta. Tuossa aivan lähellä, samalla puolen tietä, kohoaa jylhänä hautausmaan hongikko. Siellä lepää isäni, veljeni ja pikkusiskojani yhteisessä perhehaudassa rauhallista autuaitten unta, tietämättä tämän maailman myrskyistä, murheista ja pauhinasta. Heillä on jo koti, jota ei vainolainen revi eikä riistä, omaisuus, jota ei koi syö eikä ruoste raiskaa. Oi miksi edes vanha, sairaalloinen äitini ei saanut jäädä lepoon yhteisen hautakummun alle nimensä kohdalle, vaan vielä hänenkin piti nähdä tämä kurjuus ja suru, jäädä kodittomana kulkemaan, kuolemaan oudon orren alle.

   –Miksi et mennyt kotiisi käymään? Kysyy joku tovereistani.

   –En voinut, sillä tiedän, että perheeni on vielä siellä. Luulen, että on helpompi heille sekä minulle itsellenikin, ettemme tapaa enää kotona tänä kohtalokkaana hetkenä, saan vastatuksi värähtelevällä äänellä.

    Olemme taas erään naapuritalon kohdalla. Ison kuusen alle maantien varteen on koottu kaikki, mitä talossa on ollut irtaimistoa. Luojalle kiitos! Olen sittenkin onnellinen! olemmehan elossa ja aivan terveenä, ja jostakin tapaan perheeni. Voi ehkä kerran jossakin korven kolkassa kohota savu omasta tuvasta ja voin nähdä ympäristöni iloitsevan yhteiseen kekoon vetämästäni korresta. Mutta toista on tässä. Lähteä täytyy kohti tuntematonta tulevaisuutta ja turhaan odottaa äiti poikaansa, vaimo miestään palaavaksi. Turhaan kuusi pienokaista isäänsä odottaa, isää, joka kohta pari kuukautta on saanut levätä sankarihaudassa toisten vainaja-urhojen joukossa. Ei ole tällä perheellä enää mitään tulevaisuuden toivon täyttymisen odottamista, kuten minulla.

    Tästä saman mäen alta on myöskin serkkuni saanut uhrata nuoren elämänsä vapautemme puolesta, jättää nuoren, herttaisen vaimonsa, jonka kanssa vasta muutama kuukausi sitten oli lujittanut ikuisen lemmenliiton. Sota löi rikki tämänkin miehen tulevaisuudensuunnitelmat ja kohtalo määräsi hänet sankarina muuttamaan ijäisyyden majoille. Kiitos Korkeimmalle, että sittenkin elän! Kiitos, ettei perheeni saanut kokea sitä samaa kohtaloa kuin näiden naapurien! Kiitos, että saamme elää vapaana kansana vapaassa isänmaassa!

   Autot kiitävät eteenpäin ikään kuin niillä olisi kiire pois juuri näiltä seuduilta ja tästä kylästä. Kylästä, jossa olen syntynyt, kasvanut ja ahertanut, jonka en olisi koskaan tahtonut häipyvän ainiaaksi pois näköpiiristäni, joka tälläkin hetkellä päilyy elämäni peilistä yhtä kirkkaana kuin aurinko, korkeine kukkuloineen, siintävine vaaroineen ja kaikkine lapsuudenmuistoineen.

     Kukkula kukkulan taakse häipyy näkyvistämme, mutta pitkälle riittää tuttuja seutuja. Kaikkialla tien varsilla näemme kaikenlaista tavaraa, jotka odottavat siirtoa rajan toiselle puolelle. Satoihin nousevia karjalaumoja kulkee ammuen pakkasen kitisyttämää tietä. Hevosjonoja kuormineen virtaa taukoamatta. Toiset ovat lastanneet kuormiin kaikenlaista tavaraa, toisilla taas on vaimo ja lapsia vaatteihin kääriytyneenä matkalla tuntemattomaan tulevaisuuteen, vakavansurullinen ilme kasvoillaan. Silloin tällöin näemme tienpuolessa teurastetun lehmän, joka on joko väsynyt tai kärsinyt jonkun tapaturman ja täytynyt teurastaa. Näky ei ole ihanaa tiellä, katsoi minne päin tahansa.

    Katsellessamme näitä surullisia näkyjä saavumme entiseen vilkasliikenteiseen teollisuuskylään. Toisin oli täälläkin asiat kuin ennen. Runsaasti näkyy lentopommin repimiä rakennuksia. Kirkossa tuskin oli yhtään ehjää ikkunaruutua. Tien varret ovat täynnä monenlaista tavaraa ja lisää kuljetetaan kiireellä, kuka kanta, kuka kelkalla vetäen ja kuka ajaen hevosella. Kaikkialla näyttää kuin ankara maanjäristys olisi koko kylän lyönyt sekaisin.

    Pari tuntia viivymme tässä kylässä lepoineen ja järjestelyineen. Sitten lähdemme suksimaan uuden rajan yli. Jonkun matkaa hiihdettyämme saimme jälleen nousta autoihin, joissa taas kuskattiin vähän matkaa eteenpäin. Saavuimme pieneen kylään, johon majoituimme taloihin pariksi vuorokaudeksi. Täällä vietimme nämä vuorokaudet aivan herraselämää, sillä herkkua oli vaikka minkälaista ja minkä verran vain olisi saanut sisälle painumaan. Mutta poissa oli ruokahalu, poissa rinnasta rauha. ”Rammari” soi jatkuvasti melkein läpi vuorokaudet, mutta kukaan ei tuntunut siitä nauttivan. Kukaan ei saanut sydämelleen rauhaa, ei kaipuulleen lohdutusta. Päivisin huomasi ikkunaan suuntatuvan useasti kyyneleiset silmäparit, jotka tähyilivät siintäviä vaaroja idän suunnalta. Ajatukset kiitävät kauemmaksi kuin mitä silmä kantaa. Ne kiitävät noiden silmiin siintävien vaarojen taakse, kotoisille tantereille ja lapsuuden leikkipaikoille. Näkyy aivan selvästi kuinka jokainen meistä koetamme karttaa toistemme kyyneleistä katsetta ja koetamme ainakin ulkonaisesti olla vailla elon huolia. Toisin sanoen, riistää surun pois rinnasta. On kulunut nämä kaksi sisäisen tuskan murtamaa vuorokautta, kun alamme taas hiihdellä parinkymmenen kilometrin pituista metsäistä taivalta. On jyrkkiä laskuja, joista sukset varjon kanssa kilpaa alas kiitävät. On nousuja, joista ähkyen ja puhkuen kiipeämme ylös. On sankkoja viidakoita, joiden läpi pujottelemme kierrellen ja kaarrellen. On tietä ja tietöntä, jota kuljemme, mutta kaikkialle seuraa tuo sama kodittomuuden tunne tuskineen ja kyyneleineen.

   Pääsemme taas kylään, jossa levähdämme ja syömme repussamme olevia einehiä. Onnistuipa niinkin hyvin, että saamme maitoakin maistella. Olihan siitä kuukausia kulunut, kun olimme maitoa nähneet ja syöneet.

    Kohtapa alkoi taipaleen loppukiri. Vaikka vauhti ei mitään kirimistä muistuttanut, oli siitä monelle aivan tarpeeksi. Ryyppäsimmepä välillä kahvitkin eräässä matkan varrella olevassa talossa ennen kuin pääsimme matkan päähän. Majapaikaksemme tuli kansakoulu hajanaisen syrjäkylän keskustassa. Tässä saimme viettää keväiset touonteon ajat, kuunnella kevään ensimmäisen käkösen kukahtelut. Kaiholla muistellen kotoisten peltojen kyntämistä ja siemenen sirottamista. Turhaan kääntyi usein katseemme vihertäviin vaaroihin, siihen suuntaan missä kotimme olivat. Turhaan monenlaiset arkiset ajatukset askarruttivat mieliämme entisiltä kotoisilta työsaroilta. Turhaan ilahduttivat mieliämme ne monet kauniit lupaukset, joiden mukaan jo heti keväällä piti saada korvaukset entisistä kodeistamme uudet, ainakin saman arvoiset ja saman suuruiset kodit. Turhaan haaveilimme Turhaan haaveilimme noiden uusien kotien vainioilla työskennellessä haihtuvan kaipuun entisiin rakkaihin syntymäseutuihimme. Turhaan odotimme reservistä vapautumisen iloa.

    Muistan vallan hyvin sen hetken, kun sain litteran käteeni. Se tuntui olevan avain kulkurin polulle. Oli toukokuun 27 päivän ilta, kun heitimme hyvästit komppaniassamme ja läksimme vaeltamaan tuntematonta tulevaisuutta kohti. Raskaalta tuntui nostaa kulkurin reppu ensi kertaa ja suunnata matka vailla lopullista päämäärää. Lähinnä sydäntä tietysti oli perhe, jonka luo oli ensinnä päästävä ja siitä otettava taas uusi suunta ”sinne jonnekin”, mistä luulisi elatuksen hankkivan perheelleen ja itselleen.

    Perheeni oli siirretty Etelä-Pohjanmaalle, jonne tietysti täytyi minunkin päästä. Matka kesti pari vuorokautta ennen kuin pääsin perille laajoille lakeuksille. Sykähtelevin sydämin avasin talon oven, missä perheeni asui. Näin vaimoni nurkassa kyyköttävän nukuttamassa vuoden vanhaa poikaamme. Vanha äitini istua kyyhötti sisareni kanssa hellanvieruspenkillä kyynelsilmin. Kaksivuotias tyttöni, nähdessään minut, levitti pienet kätensä huutaen sanomattoman iloisena: ”Isä tuli, isä tuli” ja juoksi luokseni. Otin hänet syliini. Hän kietoi pienet pehmeät kätensä kaulani ympäri. Oi Jumalani, lapseni on koditon! Sinä iloitset isäsi saapumisesta, sinä et ymmärrä, mikä sanomaton tuska raastaa isäsi sydäntä.  ”Vaimoni, äiti, sisko  — me olemme kodittomia”. Mutta älkää itkekö! Vaikka olemmekin kodittomia, emme ole onnettomia. Ei ole kotejamme turhaan luovutettu, ei sankareittemme veri ole hukkaan vuotanut valkoiselle hangelle. Eivät ole turhaan tykkiemme putket lyöneet loimua talviselle taivaalle, eivätkä kivääreittemme piiput turhaan salamoineet, eivätkä turhaan vereytyneet kiiltävät pistimemme, vaan nämä kaikki yhdessä ovat säilyttäneet maamme ja kansamme vapauden ja itsenäisyyden. Me olemme vieläkin vapaat ja meillä on Jumala taivaassa. Hän ainakin auttaa meitä ja korvaa meille kaiken, mitä olemme kärsineet ja menettäneet.

( 74 vuotta vanhassa, haalistuneessa, osittain läpi hapertuneessa Vaasa- lehdessä oli myös 3 aiheeseen liittyvää kuvaa, jotka eivät olleet enää kummoisessa kunnossa. Liitän myös muutamia löytämiäni aiheeseen liittyviä kuvia Myös kuvan, jossa Teuvo isäni niittää hevosvetoisella niittokoneella Jalovaaran kultaisilla vainioilla. Kirjoituksen olen jäljentänyt tuosta vuosikymmeniä vanhasta, hapertuneesta lehdestä keväällä 2015. Juhani Blinnikka)

Scan0021

Uutta rajaa kohti.

Scan0022

Joukkomme matkalla uudelle rajalle rauhanteon jälkeen.

Scan0008

Kollaan miehiä: Er. P9 komentoryhmä.

Sekä aiheeseen liittyviä kuvia:

Scan0013

Matkalla mainittu serkkujen kauppa.

Scan0017

Teuvo niittämässä Jalovaaran kultaisilla vainioilla.

Scan0001

Mutta sota jatkui: Teuvo Blinnikka Eldanka järven maastossa keväällä 1943.

——————————————————————————————————

 

Aulis Blinnikka

Huhtikuu 2009

Jalovaaran kylä Suistamolla
Sijainti: Jalovaara sijaitsi Suistamon pitäjän luoteislaidassa. Luoteessa ja pohjoisessa se rajoittui Soanlahden pitäjään, idässä Uuksun (Salo-Uuksu) kylään, etelässä Hovinaho – Koittoon ja lounaassa Kontuvaaraan. Jänisjärvi näkyi 10 km:n päässä Jalovaaran Savihauanmäeltä, jonne rakennettiin kolmiomittaustorni 1937. Topografikartta on laadittu vain kylän eteläosasta. Kylä levittäytyi varsin laajalle alueelle. Pituussuunnassa kertyi matkaa 5-6 kilometriä.
Asutus: Vatjan viidenneksen verokirjan mukaan Jalovaarassa ei ollut asutusta 1500-luvun alussa. Lähin asukas oli Jänisjärven rannalla. Tarkkoja tietoja kylän asutuksesta on vasta vuodelta 1764, jolloin vuonna 1730 Aleksanteri Nevskin luostarille annetut kylän maat siirrettiin Venäjän talouskollegion alaisiksi kruununtiloiksi. Kylässä oli tällöin kirjoilla 91 henkilöä, joista terveitä yli 15-vuotiaita miehiä oli 26 ja naisia 18. Lapsia oli 42, loput vanhuksia tai sairaita. Lähes puolet kyläläisistä oli maattomia. Väkilukutietojen mukaan kylä oli Suistamon alueen kuudenneksi suurin.
Talvisodan edellä vuonna 1938 tehdyn henkikirjoituksen mukaan Jalovaarassa asui 465 henkilöä, joista miespuolisia 240 ja naisia 225. Kylä oli seitsemänneksi suurin.
Vuoden 1764 veroluetteloissa on mainittu nimeltä kylän asukkaat. Heidän joukossaan oli mm. Matts Lehikoin, Peter Tiain, Henrick Häckin, kaikki nimiä, jotka esiintyivät kylässä vielä 1930-luvulla Lehikoisina, Tiaisina ja Häkkisinä. Toki paljon uusiakin nimiä liittyi kylän historiaan. 1800-luvun loppuvuosilta ja 1900-luvun alusta on syytä mainita  Antti Kaksonen ja hänen  poikansa Matti. Kaksoset ja heidän hovinsa vaikuttivat monin tavoin kylän elämään. Heidän tilallaan harjoitettu maanviljely ja karjanhoito oli uraauurtavaa. Tilalla ruvettiin viljelemään ensimmäisenä mm. kylvöheinää. Navettaan mahtui 60 lehmää. Kaksoset kokeilivat Jalovaarassa myös meijeritoimintaa ja alan opetusta. Hoviin kuului myös mylly.
Kaksosten hovi myytiin vuonna 1916 Ilomantsin Ostronsaaresta kotoisin olleille Nikolai ja Feodor Jeskasen veljeksille, ja sen jälkeen ruvettiin puhumaan Hovi-Jeskasesta. Veljesten ostamalla tilalla oli peltoa noin 50 ja metsää 250 hehtaaria. Tila jaettiin kahtia vuonna 1927. Nikolaille siirtyneessä hovin päärakennuksessa oli mm. 10×10 m:n suuruinen tupa ja neljä kamaria. Feodor rakensi oman talon vajaan kilometrin päähän Kuikkalaan päin.
Kaksosten hovissa tarvittiin paljon työväkeä, jota palkattiin kylän ulkopuoleltakin. Kylään syntyi näin uutta mökkiläisasutusta ja alun perin kreikkalaiskatolinen väestö sai luterilaisia joukkoonsa. Kun kylä oli muutenkin luterilaisten seutujen raja-alueella, oli ortodoksien osuus sen väestöstä vuonna 1937 enää 64,2 %. Luku on hyvin lähellä koko Suistamon keskiarvoa, sillä kunnassa oli talvisodan edellä ortodokseja 62.8 %.
Likimain Kaksosten aikoihin eli kylässä pari muutakin tärkeää vaikuttajaa. Jegor Uljanoff-Vuorisen eli Uljon Jyrkin hallussa oli enimmillään noin 1500 hehtaaria maata, ja hänen kauppasuhteensa ulottuivat Pietariin saakka. Herastuomarin arvon saanut Harlam Blinnikka  oli kylässä niinikään merkittävä maanviljelijä ja kauppamies, jonka pojat Vasili, Filip ja Heikki omistivat  kunnassa yhteensä 16 maatilaa, useita kauppoja ja myllyn.
Monien  talojen asukkaat olivat sukulaissuhteessa, joten seudulla esiintyi myös joukko yhteisiä sukunimiä. Yleisimpiä olivat Blinnikat, Vuoriset ja Jeskaset.
Maasto ja elinkeinot: Jalovaaran maasto oli hyvin vaihtelevaa. Veljakkajoen lähistöllä oli savikoita, idempänä alavia peltoaukeita, komeita vaaramaisemia, lehtometsiä ja muutamia pikku lampia. Suuret korvet tarjosivat metsänriistaa. Maatalous perustui vielä pitkälle 1800-luvulle kaskiviljelyyn. Isojaon jälkeen maanviljelijät voivat ruveta lunastamaan 1800-luvun loppuvuosikymmeninä viljelemiään kruununtiloja perintötiloikseen, ja vähitellen siirryttiin yleisesti harjoittamaan peltoviljelyä. Tosin vielä ennen talvisotaa laidunnettiin karjaa kesäisin yleisesti lehtometsissä, joista karhu saattoi napata silloin tällöin hiehon makupalakseen.
Hyvinvoivana pidetty kylä eli maa- ja metsätaloudesta. Siellä oli sekä kumpuilevia  peltomaisemia että kovin kivikkoisia rinnepeltoja. Viimemainittujen viljely kävi päinsä hevosen, auran ja risuäkeen kanssa, mutta jo hevosvetoisten niitto- ja haravakoneiden käyttöönotto 1920-30-luvuilla tuotti vaikeuksia. Kyläsepälle tuli usein asiaa. Traktorien ja leikkuupuimurien aikakausi, joka ei ehtinyt Jalovaaraan, olisi siirtänyt väkisinkin osan peltoja kasvamaan metsää.
Kun kylä ei ollut aivan suurten uittoreittien varrella, ei metsillä ollut sellaista merkitystä  kuin nykyisin voisi kuvitella. Muutamien kymmenien kilometrien päässä sijaitsevat suuret savotat tarjosivat kuitenkin runsaasti työtä monille kyläläisille. Talvisin kaadettiin tukkeja ja kuorittiin propseja sekä ajettiin niitä hevospelillä jokien varsille odottamaan kevättulvien aikana tapahtuvaa uittoa kohti Loimolaa, Roikonkoskea tai Läskelää.
Jalovaarassa oli jo vuonna 1764 räätäli, kuusilapsinen tilaton Feodor Alekseinpoika. Ennen talvisotaa kylä tarjosi mm. ompelijoiden, suutarien, ase- ja kellosepän, valokuvaajan sekä sepän ammattitaitoa. Olipa yksi nahkurikin parkitsemassa vuotia. Välillä näytti jo siltä, että kylään saattaisi tulla kaivostoimintaa, kun Jalovaaran ja Hovinahon väliltä löydettiin rikkikiisuesiintymä. Vuoksenniska oy  ei pitänyt sen hyödyntämistä kuitenkaan silloin kannattavana.
Kaupat, myllyt ja yhteydet: Tavallisen maaseudun tapaan muodostivat kaupat kylän keskeisen liiketoimintamuodon. Jalovaarassa pitivät kauppaa eri aikoina mm. Jegor Vuorinen, Matti Kaksonen, Harlam Blinnikka, Osip Riikonen ja Tahvo Surakka. Talvisotaa edeltäneinä vuosina toimivat kylässä Veljekset Blinnikan kauppa, jolla oli useita sivumyymälöitä sekä Soanlahden ja Suistamon osuuskaupan Jalovaaran myymälä. Laukkasen myllytuvassa oli vuoden verran miltei sivutoimisesti hoidettu Värtsilän Työväen ja Pienviljelijäin osuusliikkeen vaatimaton myyntipiste.
Jalovaaran osuuskassa toimi vuosina 1924 – 1943.
Perinteistä liiketoimintaa edustivat myös myllyt, joihin liittyi usein vesivoimalla toimiva pärehöylä, ehkä sirkkelikin. Kaksonen oli padonnut ja osittain kanavoinut mailleen myllylaitoksen, josta tuli tilan myynnin jälkeen aluksi Ruttosen ja 1930-luvulla Mikko Laukkasen mylly. Laukkanen remontoi myllyään 1937 ja rakensi sen yhteyteen pienen sähkölaitoksen, josta sai sähköt omaan talouteensa. Myös puimakoneesta tuli vesivoimalla toimiva. Saman puron alajuoksulla toimi niinikään pienen patoaltaan laidalla Filip Blinnikan mylly. Se sai lisää vesivoimaa puron toisesta sivuhaarasta, joka tuli Remsien korvesta. Jalovaaran ja Hovinahon välimaastossa sijaitsi puolestaan Veljakkajoessa Tupin mylly ja kylästä noin neljän kilometrin päässä Soanjoessa Prolankosken mylly. Etelästä johti kylään maantie Suistamon kirkonkylästä, lännestä Soanlahdelta ja idästä Uuksun kylästä, josta oli edelleen yhteys Muuantoon ja Loimolaaan. Uuksun paikkeilta avattiin juuri ennen talvisotaa uusi tie Tolvajärvelle, millä oli suuri merkitys sotatoimille. Linja-autoyhteys Sortavalaan toimi muutamina vuosina kesäisin. Henkilöauto oli parissa taloudessa, samoin puhelin. Kuitenkaan esimerkiksi kylän poliisilla ei ollut enempää autoa kuin puhelintakaan, vaan hän joutui asioimaan osuuskaupan konttorissa.
Koulu jo 1800-luvulla: Kansakoulu saatiin Jalovaaraan aivan ensimmäisten Suistamon kylien joukossa. Leskirouva Iida Kaksonen ja hänen Matti-poikansa antoivat koulun käyttöön oman myllytalonsa 1898. Seuraavana vuonna Matti Kaksonen ja Harlam Blinnikka saivat kuntakokouksessa vakinaistettua koulun kunnalliseksi. Vuonna 1905 pystytettiin Kaksosten lahjoittamalle seitsemän hehtaarin maapalalle, korkealle mäelle uusi koulurakennus. Kun se kävi ahtaaksi, rakennettiin vielä toinen koulurakennus vuonna 1928. Myös Uuksun ja Hovinahon lapset kävivät koulua aluksi Jalovaarassa. Koulu toimi  kolmeopettajaisena. Yläkoulun opettajina toimivat Konstantin Parppei vuosina 1899 – 1939 ja Jenny Blinnikka (o.s. Micklin) 1924 – 1939, 1942 – 1944 ja alakoulussa Maija Jeskanen (o.s. Blinnikka) 1924 – 1939, 1942 – 1944.
Vilkasta järjestötoimintaa: Jalovaaran järjestötoiminta oli hyvin vilkasta. Kaksosen pihassa pidetyssä kansanjuhlassa perustettiin kylään nuorisoseura vuonna 1905, ja sille rakennettiin talkoilla oma talo vuonna 1922 Soanlahdelle menevän tien varteen. Hieman kauempana tiestä oli kylän hautausmaa. Parinsadan metrin päässä hautausmaasta oli ollut kylän tsasouna. Perimätiedon mukaan sen oli kuitenkin polttanut soanlahtelaismies. Uutta ei jostain syystä rakennettu.
Jalovaaran kaksi koulurakennusta ja nuorisoseurantalo toimivat vilkkaan järjestötoiminnan keskuksina. Seurantalolla esitettiin mm. näytelmiä, vietettiin äitienpäiväjuhlia ja ohjemallisia iltamia. Koululla kokoontuivat opintokerhot ja siellä pidettiin erilaisia kursseja ja kokouksia. Kylässä toimivat mm. martat, lotat, suojeluskunta, urheiluseura, maamiesseura ja työväenyhdistys.
Talvisodan raskas aika: Kylän rauhallinen elämä muuttui perusteellisesti syksyllä 1939. Kapeaa maantietä alkoi kulkea sotilasosastoja, tykkejä ja kenttäkeittiöitä itään. Koulurakennuksista tuli majoituspaikkoja. Talvisodan alettua kulki tiellä evakkorekiä.
Suomalaisjoukkojen jouduttua vetäytymään majoittui kylään joulukuun puolivälissä kenttäsairaala 12. Koululla tehtiin petromaksin valossa leikkauksia ja hoidettiin luokissa vuodepotilaita. Lähistön taloihin sijoitettiin vartiomiehiä, sairasauton kuljettajia ja muuta tarpeellista henkilökuntaa. Laukkasen lammen rannalle perustettiin saunaan pesula. Koulun sauna sai toimia mm. kuolleiden huoltopaikkana. Kenttäsairaala muutti muutaman viikon kuluttua Soanlahdelle, mutta sota oli kuitenkin aina läsnä. Varsinkin Kollaan tykkien jyske helisytti ikkunoita, ja kymmenien lentokoneiden laivueet lensivät kylän yli pommittamaan Värtsilän lentokenttää ja konepajaa.
Kun suomalaiset saivat Värtsilään uutta lentokalustoa, alkoi alueella liikkua myös omia koneita. Helmikuun 11. päivänä käydyn ilmataistelun aikana ampui lentomestari Lauri Lautamäki Polikarpov I 16-hävittäjää niin, että se putosi kylän itälaidalle. Ennen syöksyä lentäjä ehti pudottaa koulun mäelle kolme pientä pommia. Niiden sirpaleet rikkoivat pari koulun ikkunaa ja vahingoittivat Teuvo Blinnikan talosta yhden ikkunan lisäksi myös kamarin pöytää. Parin päivän päästä pudotettiin maantien lähistölle kaksi suuren kuopan tehnyttä pommia, toinen päivällä, toinen yöllä.
Helmikuun kolmantenatoista päivänä joutuivat jalovaaralaiset seuraamaan dramaattista ilmataistelua, joka lainehti koko pitäjän yläpuolella. Lentokoneiden
jälkeensä jättämät valkeat vanat ja konekiväärien papatus toivat sodan lähelle. Ainakin neljä lentokonetta näytti putoavan. Osa taistelusta käytiin kuitenkin havaintokentän ulkopuolella. Loppujen lopuksi pudonneita koneita oli paljon enemmän. Gladiatoreilla lentänyt Lentolaivue 26 pudotti kerrassaan kahdeksan neuvostokonetta, mutta omiakin tappioita tuli. Kaksi vapaaehtoista tanskalaislentäjää putosi ja toinen heistä kuoli.
Jonkin verran jalovaaralaisia  lähti sotaa pakoon kohta taistelutoimien alettua. Valtaosa asui kylässä kuitenkin maaliskuun 15.päivään saakka, jolloin evakuointi tapahtui sodan päätyttyä. Kylä oli talvisodan aikana ikään kuin eteentyönnetty siviilitukikohta, joka tarjosi monenlaista huoltoa ja suojaa rintamajoukoille.
Verinen taistelu Jalovaarassa: Jatkosodan alettua kesällä 1941 etenivät suomalaisjoukot kohti Jalovaaraa Jänisjärven pohjoispuolitse Soanlahden sekä takakautta Tolvajärven – Uuksun suunnasta. Jääkäripataljoona 3 pääsi 13.7. Uuksusta Jalovaaran itälaidalle. Everstiluutnantti Mauno von Schrowen komentama jalkaväkirykmentti 23 sai sitten tehtäväkseen Jalovaaran valtauksen. Päävastuu tuli majuri Onni Lampisen pataljoonalle. Neuvostojoukot taistelivat kylästä kiivaasti, koska sen pikainen menetys olisi voinut katkaista niiden peräytymistien Soanlahdelta Jänisjärven rantaa pitkin Laitioisissa. Erityisen tärkeänä pidettiin Blinnikan kaupan kohdan tienristeystä. Suomalaisjoukot saavuttivat  tämän risteyksen 15.7. klo 16. Kaksipäiväinen taistelu Jalovaarasta oli pitäjän valtauksen suurin. Sen aikana kaatui ainakin 24 suomalaista ja 110 venäläistä. Vankeja otettiin 10. Jalovaarassa kaatuneet suomalaiset olivat kotoisin pääasiassa Lounais-Hämeestä, kerrassaan seitsemän oli Lempäälästä.
Sotatoimet tuhosivat kylästä kahdeksan asumusta ulkorakennuksineen ja toistakymmentä vaurioitui. Tuhoutuneiden rakennusten joukossa olivat mm. Veljekset Blinnikan kauppa sekä lähistöllä sijainnut Santeri Vuorisen suuri asuinrakennus. Koulun mäellä oli suomalaisten tykistötuli romahduttanut Teuvo Blinnikan savusaunan ja vahingoittanut vanhan koulun hirsiseinää.
Jalovaara jätettävä uudelleen: Joitakin asukkaita muutti takaisin koteihinsa jo syksyllä 1941, mutta varsinainen muutto tapahtui keväällä 1942. Sodan vaurioita korjattiin ja peltoja viljeltiin. Uusi evakuointikäsky tuli kuitenkin heinäkuun alkupuolella 1944. Kylä tyhjeni muuten, mutta sinne jäi ilmasuojelumiehiä ja pari- kolmekymmentä työvelvollista sadonkorjuutehtäviin. Koululla toimi jonkin aikaa armeijan ilmavalvonta- ja säätietoja keräävä ryhmä, Feodor Jeskasen tiloissa korjattiin armeijan polkupyöriä, S.F. Vuorisen rakennuksessa toimi kenttäposti ja Santeri Vuorisen taloa asuivat sotapoliisit. Is-miehet ja työvelvolliset majailivat Vasili ja Heikki Blinnikan rakennuksissa. Rauhantulon jälkeen tapahtui kylän jälkievakuointi 21.9. Hevosmiehet suuntasivat kohti Tohmajärveä, jalkamiehet Alatun aseman härkävaunuihin matkallaan Kauhavalle.
Kylä vain muistoissa: Jalovaarassa päästiin käymään vasta vuonna 1990. Aikaisemmin asuttua kylää ei enää ollut. Neuvostoliitossa 1960-luvulla toteutettu maatalousuudistus katsoi sen perspektiivittömäksi. Asukkaat siirrettiin pois, rakennukset purettiin tai tuhottiin. Kylän pelloilla laidunnettiin kuitenkin vuosikausia Leppäsyrjän sovhoosin karjaa. Kun sovhoosi lopetettiin 1990-luvulla, karjan vierailu päättyi. Seutu on määrätty metsäteollisuuden raaka-aine-alueeksi. Jalovaara elää vain muistoissa ja muutamina hautakivinä. Jos kylästä etsii sateensuojaa, on ainoa paikka kansakoulun kolmiosainen betonikellari. Senkin ikkuna-aukon päällä kasvaa koivu.
::
1.  Suistamon pitäjän länsilaitoja kuvaava kartta. 2.  Kollaa kestää kirjan kirjoittajan Erkki Palolammin ottama kuva 15..3. 1940 Halosen pihasta länteen. Etualalla veljekset Blinnikan riihi. Sen takana ko. veljesten kaupparakennus. Kauempana S.M. Vuorisen vanha piha. Taustalla näkyy mm. nuorisoseurantalon katto.
2.  Jalovaarassa ei ole jäljellä yhtään rakennusta. Jos haluaa mennä sateensuojaan, on laskeuduttava portaita ns. uuden koulun  betoniseen, kolmiosaiseen kellariin. Kolmihaaraisen koivun alla kellarin ikkuna. Se oli tehty niin lähelle maan pintaa, että kellariin tulvi vettä ikkunasta joka kevät lumien sulaessa.